tiistai 31. toukokuuta 2016

Se kuuluisa hylsy

Tältä se näyttää. Tämä on ihan oikea Hylsy, tuoreeltaan omasta sähköpostistani kopioitu:

"Arvoisa vastaanottaja

Parhaat kiitokset lähettämästäsi kirjaehdotuksesta, johon olemme mielenkiinnolla tutustuneet. Valitettavasti joudumme toteamaan, ettemme kuitenkaan voi sisällyttää sitä kustannusohjelmaamme.

Kunnioittavasti,

KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVA

Lasten ja nuorten kirjat"

Tämä hylsy koski helmikuussa lähettämääni lasten kuvakirjatekstiä. Halusin vain näyttää, millainen kustantamojen hylkäyskirje on. Minä olen siis se "Arvoisa vastaanottaja" ja todennäköisesti myös "Lasten ja nuorten kirjat" on joku ihminen, vaikka hän ei nimeään kerrokaan.

Muuten kuuluu hyvää. Opintosuoritusotteeseeni on nyt kirjattu kandidaatintyön kiitettävä arvosana, englanninkurssilla olen jo pitänyt oman suullisen esitykseni ja enää yksi kurssikerta on jäljellä ja sitten edessä on vain pitkä kesä, jonka kuluessa (liian pian) ei tarvitse ajatella mitään opiskelujuttuja.

Enkä edes valehtele kun sanon, ettei tuo hylsy kirpaissut kuin pienen hetken.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Mitä minä todella haluan

Palautin äsken lopullisen version kandidaatintyöstäni. Korjasin väärässä paikassa olleet pisteet (toivon mukaan) oikeisiin paikkoihin ja siistin työtä vähän muutenkin. Nyt, kun olen palauttanut sen Koppaan en aio ajatella koko asiaa. En, sillä keksisin kuitenkin jonkun asian, joka olisi pitänyt vielä korjata.

Kandidaatintutkielmajakso ei kuitenkaan ole lopussa. Käymme vielä loppukeskustelun Optimassa, se korvaa tällä kertaa oppimispäiväkirjan.

Odotan jotain helpotuksen tunnetta, mutta epäilen, ettei sellaista tule. Sen sijaan ehkä tulee polte uusiin opintoihin, vaikka olen jo monelle sanonut, etten aio jatkaa maisteriopintoihin. Eikä niihin pääseminen tietenkään edes olisi varmaa.

Opiskelu on miellyttävän työlästä ja asiallisen tuntuista hommaa. Siinä ei ehdottomasti ole mitään vikaa. Mutta onko se sitä, mitä minä todella haluan tehdä vai vain sen todella halutun aloittamisen välttelyä? Miksi minä edes opiskelen kirjoittamista kun en tee sitä ainakaan siksi, että voisin opettaa kirjoittamista muille?

Opettaakin voin ja onhan se jopa hauskaa, mutta kyllä minä ennen muuta haluan osata itse kirjoittaa.


torstai 26. toukokuuta 2016

Viimeinen palaute tuli tänään

Pieniä kuulumisia:

sain terapiakirjoittamisen kurssista palautteen. Arvosana on kolmonen ja palaute tosi lyhyt. Opettajia taitaa jo kevät painaa, ketäpä ei.

Englanninkurssilla käsittelimme tänään kokoussanastoa: mitä ja ketkä tekevät kokouksissa koska ja kuinka. Ei ollut mielenkiintoisinta mitä voi kuvitella, ei ihan helppoakaan. Näin kurssin loppupuolella meidän on myös pidettävä suullinen esitys jostakin itsellemme mieluisasta aiheesta. Kuulimme tänään ensimmäisen esityksen, se koski kemikaalitankkereita, niiden rakennetta ja lastausta. Oma esitykseni on ensi viikolla ja se tulee käsittelemään kirjoittamista.

Kirjojen käsikirjoituksista ei ole kuulunut mitään. Katsoin tänään, että esim. Tammi lupaa vastauksen viimeistään puolen vuoden päästä. Siitä, kun lähetin genreenharjaantumiskurssilla kirjoittamani lastenkirjan Tammeen, tuli 16.5. kuluneeksi puoli vuotta.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Varovasti kerron, että...




Tämä maisema jäi eilen taakseni kun kävelin Jyväskylän yliopiston Agorasta kohti rautatieasemaa. Jyväskylä-viikonloput on nyt käyty, ainakin tältä erää.

Aloitimme kandidaatintutkielmien opponoinnin perjantaina ja jatkoimme lauantaina. Oma työni oli viimeisenä. Mitään uusia kehittämisehdotuksia, sellaisia, joita en olisi jo tiennyt, ei tullut. Työn korjailu ei enää vaikuta arvosanoihin, mutta jos ja kun luovutamme ne yliopiston kirjastoon, on mukava, jos pisteet ovat oikeilla paikoilla. Mistä pääsenkin siihen, että lähdeviittausteni pisteet olivat väärin. Nyt, kun katson työtäni, en voi käsittää mitä olen ajatellut pisteitä roiskiessani.

Mitä tästä opimme?
Sen, että kun mielesi tekee painaa palautusnappia ja olet umpikyllästynyt omaan työhösi
malta mielesi
ja lue työ huolellisesti vielä kerran.

Tämä vinkiksi uusille opiskelijoille.

Saimme töistämme arvosanat ja kaikesta huolimatta sain omastani kiitettävän. Ehkä uskallan tämän tässä kertoa, vaikka arvosanoja ei ole vielä kirjattu opintosuoritusotteisiin. Arvosanaan vaikutti myös "huolellinen opponointi", kuten opettaja huomautti.

Olen tietysti tyytyväinen. Jopa onnellinen, jos oikein rohkeaksi heittäydyn.

Kirjoittamisen aineopinnoissa kandidaatintutkielma on ainoa, mitä ei voi tehdä etänä. Proseminaariin (4 op) ja Kandidaatintutkielmaan (6 op) jaettu jakso oli kuitenkin todella hyvin ja opiskelijaystävällisesti järjestetty: ryhmämme kokoontui fyysisesti Jyväskylässä vain kolme kertaa ja loput kokoontumiset hoidettiin Connect-istuntoina eli etänä. Säästimme aikaa ja rahaa mutta säilytimme tärkeän tuntuman ryhmään ja opettajaan. Kiittelimme järjestelyä jo paikan päällä eilen, mutta haluan vielä sanoa kiitos Jyväskylän yliopiston avoimelle yliopistolle ja opettajallemme Nora Ekströmille.

Terv. nimim. tyytyväinen opiskelija


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Vapaa-ajan ongelma

Olen valmistautunut Jyväskylässä viikonloppuna odottavaan opponointiin. Tarkoitus on, että me opponointiparit tarkastelemme toistemme töitä ja annamme niistä palautetta myönteisessä hengessä.

Ei muuten ole ihan vasemman käden hommaa. Miksi onkin aina paljon helpompi nähdä toisen tekemisissä se mikä ei toimi kuin se, mikä toimii?

Omasta kandidaatintyöstäni tiedän jo nyt, että siellä on pari-kolme kappalejakoa koskevaa virhettä, yksi kömmähdys lähdeluettelossa ja sokerina pohjalla todennäköisesti lähdeviittausten pisteet väärissä paikoissa. En näköjään pysty opiskelemaan niin paljon enkä niin uutterasti, että oppisin laittamaan pisteet paikoilleen. Olen täysin alistunut tähän seikkaan joka on vaivannut minua yliopisto-opintojeni alusta asti.

Tällä viikolla, kandidaatintyön jättämisen jälkeen, olen muutaman kerran havahtunut ihmeelliseen tunteeseen: en tiedä, mitä tekisin. Edessä on monta tuntia vapaata aikaa, eikä minulla ole mitään pakollista kirjoitettavaa. Lehtijututkin on siinä kohtaa kaikki tehty. Vielä ihmeellisempää on se, että tästä on tulossa pysyvää, kirjoittamiset on ainakin tältä erää kirjoitettu.

Tätä asiaa täytyy vakavasti miettiä, mutta ehkä teen sen vasta Jyväskylän jälkeen.

Englanninkurssilla on mennyt ihan hyvin. Huomenna puhumme joistain tilastoista ja sen semmoisista. Tai ainakin yritämme.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Lopullista ja kiistanalaista



Kandidaatintyö on valmis, niin valmis kuin tässä vaiheessa voi olla. Se tarkoittaa sitä, että opponoinnin jälkeen saatan joutua vielä viilaamaan jonkun pilkun, mutta isoja muutoksia ei voi eikä saa tulla. Palautin työni äsken Optimaan. Ensi viikolla opettajat lukevat sen ja viikon päästä olen itse Jyväskylässä kuulemassa, mitä opponoijani ynnä muut sanovat siitä.

Nyt olen kirjoittanut - maturiteettia lukuunottamatta - kaikki suomeksi kirjoitettavat, kirjoittamisen aineopintoihin kuuluvat opiskelutehtävät.

Englannin suullinen kurssi jatkuu. Viime viikolla me keskustelimme siellä mm. siitä, pitääkö lasten saada olla koulusta pois lomamatkojen takia. Osallistuin keskusteluun neljän hengen ryhmässä ja olin siinä ainoana sitä mieltä, ettei pidä. Miksikö? Siksi, että lomalle lähtö kesken koulutyön osoittaa koulutyön väheksymistä, opettaa lapsille, että vanhemmat arvostavat lomanviettoa enemmän kuin lastensa tärkeintä työtä ja myös siksi, että lasten eriaikainen lomailu aiheuttaa opettajille lisätyötä ja voi jättää lapset jälkeen opinnoissaan.

En ymmärrä, miksi lomamatkat olisivat kansalaisoikeus, vieläpä niin, että niille lähdetään milloin tahansa milloin halvimmalla päästään.

Tunsin todellakin olevani yksin tämän mielipiteen kanssa. Kuulin, miten sammal ja jäkälä kasvoivat pääni päällä.

Kärsivällisyys, itsekieltäymys ja velvollisuus ovat hienoja ja kannatettavia asioita: kannatamme lämpimästi, joskus jopa kiivaasti sitä, että muut elävät niiden mukaan.

maanantai 9. toukokuuta 2016

En taatusti puhu sinulle mitään

Seisoin tänään iltapäivällä vähän vaille viisi kauppakorkeakoulun käytävällä muutaman muun ihmisen kanssa. Me odotimme, että opettaja tulee ja päästää meidät sisään luokkaan, jossa kohta alkaisi tunti.

Seisoimme vaiti. Muutamat löysivät kiinnostavaa katsottavaa kännyköistään. Minä tarkastelin äärimmäisen mielenkiintoista seinää. Joku seisoi mitään tekemättä ja näkemättä, kuin kuollut.

Missään tapauksessa emme sanoneet sanaakaan toisillemme.

Olimme menossa kommunikaatiokurssille. English Communications Skills. Kunhan ovi avautuisi, ryhmä mykkiä puhkeaisi kuin ihmeen kautta puhumaan englanniksi.

Mikä tuli todistettua.

Olen siis osaltani aloittanut englannin suullisen taidon kurssin joka alkoi jo viime viikolla. Olin kaksi ensimmäistä kertaa pois enkä nyt saa olla enää yhtään jos aion päästä läpi.

Ajattelin etukäteen, että selviän varmasti kurssilta, mutta että muut siellä puhuvat paljon sujuvammin, nuoria kun ovat. Nyt huomasin senkin ennakkoluulon vääräksi. Miten olenkin kuvitellut, että kaikki nuoret osaavat nykyään englantia vaikka kuinka hyvin ja ääntävät kuin paikalliset.

Kauppakorkeakoululla ei muuten ole mitään tekemistä kurssin kanssa, kunhan on antanut tilansa kesäyliopiston käyttöön. Huomenna taas sinne, torstaina samaten. Niin kuluu tämä toukokuun loppu.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Jos haluat Irlantiin, lopeta tupakointi



Irlantilaiset näyttävät pitävän kirjoja ja kirjailijoitaan arvossa. Kadulla ja kahviloissa törmää milloin mihinkin kirjailijapatsaaseen tai kirjailijoiden kuvilla koristettuihin looseihin. Yllä olevat kuvat on otettu eilen Galwayssa, jossa sattumalta huomasin tämän sotkuisen kirjakaupan olevan The Irish Timesin äänestyksen viime vuoden voittaja, Irlannin paras kirjakauppa 2015.

Kirjoja ainakin oli paljon. Nämä kuvassa näkyvät hyllyt seisovat kaupan ulkopuolella, katetussa kauppakäytävässä. Sisällä oli ihan samanlainen kaaos.

Nyt olen taas kotona. Viisi päivää kestäneellä reissulla toteutin yhden unelmistani ja kävin Aran-saarilla ynnä ostin sieltä itselleni villatakin. Se taas tulee palvelemaan kirjoitusvillatakkina ja korvaa yli 20 vuotta sitten Tallinnasta ostetun kollegansa joka täysin palvelleena saa siirtyä ansaitsemaansa lepoon.

Kunhan olen toipunut matkan rasituksista - vuosi vuodelta kovemmista - viimeistelen kandidaatintyöni.

Jos joku suunnittelee matkaa Irlantiin niin kerron ihan mielelläni enemmän. Sen voin sanoa jo nyt, että rahaa meni kahdelta ihmiseltä ma-pe reissuun kaikkinensa noin 1600 euroa.

Ja senkin kerron, että tupakka (en polta) on kamalan kallista: aski maksaa 10,50. Sähkötupakka on Irlannissa suosittua.  

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Viimeinen kurssitehtävä on palautettu

Palautin kirjoittamisen aineopintojen viimeisen kurssitehtävän, terapiakirjoittamisen noin kymmenen minuuttia sitten.

Miltä nyt tuntuu? Mitkä ovat fiilikset?

Väsyneet. Mitään suurta vapautumista ei tunnu. Ehkä se johtuu siitä, etten missään vaiheessa ole kokenut opiskelua ahdistavaksi enkä pakoksi. Opiskelu on ollut erittäin hyvä harrastus ja mitä parhainta ajanvietettä.

Ollaan kuitenkin rehellisiä: ei se aina ole niin hauskaa ollut, on kursseja, joiden suorittaminen on ollut hidasta ja tahmaista ja hankalaa. Mikään ei kuitenkaan ole ollut vaikeaa saati ylipääsemätöntä. Niin paitsi tietysti lauseoppi, mutta senkin sain sentään suoritettua kun aikani yritin. Lauseoppi kuului suomen kielen perusopintoihin, jotka suoritin Turun avoimessa ihan vanhanaikaisesti luennoilla istumalla ja tenttimällä.

Nyt minulta puuttuvat enää englannin pakolliset kurssit. Kandidaatintyöni lasken jo valmiiksi, vaikka se vaatii vielä vähän viimeistelyä.

Katsoin äsken opintosuoritusotettani ja laskin, kuinka monta erillistä kurssia olen suorittanut. Jyväskylän avoimessa niitä on 32 ja Turun avoimessa 5. Lisäksi yksi kesäyliopistosta ja kolme, joista ei vielä ole suoritusta. Puhekurssin suoritin jo lukiossa. Mitä tästä nyt tulee? 42. Opintopisteitä tulee lähemmäs 190, en ole ihan varma. Tarpeeksi kuitenkin.

Lysti on maksanutkin, tietysti. Avoimen kurssit ovat maksaneet 50-70 euroa kappaleelta, kesäyliopiston kielikurssit paljon enemmän. Virkamiesruotsiin anoin ja sain Journalistiliitolta apurahan. Kaikkiaan on tainnut mennä noin 2000 euroa. Kirjoja ei ole tarvinnut juuri ostaa, olenkohan koko aikana ostanut neljä tai viisi kirjaa. Kirjastosta saa, kun jaksaa etsiä ja varata ja odottaa. Eikä kaikkia kirjoja suinkaan tarvitse odottaa, suuren osan olen voinut noutaa suoraan hyllystä.

Se, mitä tällä ja koko muulla blogilla haluan sanoa, on se, että lähtekää ihmiset rohkeasti opiskelemaan jos yhtään tunnette kutsumusta! Mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on tosi paljon eikä tähän tarvita muuta kuin ihan tavallinen pää. Ja sitten se toinen pää, jolla jaksaa istua.

Esimerkiksi tänään on erinomaisen sopiva päivä aloittaa.