keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Valmis







Jyväskylän yliopisto lähetti tämän pöllön ja viralliset todistukset suoritetusta tutkinnosta.

Tämä tarina päättyy nyt tähän. Pöllön toisella puolella lukee kuitenkin: "Kiitos ja menestystä maisteriopintoihisi!"

Ai, että nyt kutkuttaa...

Palaan tänne jos kerrottavaa on, näkyypähän.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Lähetin tutkintohakemuksen

Tänään lähetin hakemuksen humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnosta. Vielä perjantai-illalla lähetin tiedekuntaan todistukset suorittamistani kieliopinnoista, sillä jostain syystä en onnistunut ensimmäisellä lähetyksellä todistamaan niitä tarpeeksi. En siltikään, vaikka minulla on kielikeskuksen päätös siitä, että Turussa suorittamani opinnot hyväksytään Jyväskylässä.

Ehkä lähetin aluksi jonkun väärän paperin ja mitäpä sillä enää on väliä. Tänään kuitenkin opintosuoritusotteeni oli päivittynyt ajan tasalle eli siihen malliin, että minulla on 183 opintopistettä ja oikeus hakea tutkintoa.

Hakemuksen teko oli helppoa, tein sen sähköisesti Korpissa. Nyt sitten vain odotan päätöstä.

Kun aloitin opiskelun avoimessa yliopistossa, en tiennyt tämän päättyvän tutkintoon. En kai edes tiennyt, että avoimen väylän kautta on mahdollista opiskella näinkin pitkälle. Aloin vain opiskella aikuiskasvatustiedettä syistä, joita en enää jaksa muistaa. Nyt kuitenkin näen, että kaikki, mitä olen tehnyt, on ollut hyödyllistä ja kaikesta huolimatta myös johdonmukaista. Elämässä menee usein näin, ainakin minulla on mennyt.

Opiskelutaipaleellani ei edes ole mitään harhapolkuja. Perusopinnot aikuiskasvatustieteestä, suomen kielestä, kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Kirjoittamisen aineopinnot. Pakolliset kieli- ja viestintäopinnot. 183 op. Siinä kaikki.

Juuri nyt minusta tuntuu, etten kykenisi opiskelemaan yhtään mitään. Luin iltalehdestä, että minulla on aivojumi. Tai ei siellä kirjaimellisesti niin  sanottu, minä tulkitsin sen niin ja sitä se on.

Aivojumi. Se on vakavaa.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Maturiteetti hyväksyttiin

Hyväksyttiin se, vaikka otsikko jäi tekemättä. Arviointi valmistui nopeasti, kiitos siitä.

Tänään kokosin kaikki todistukseni suoritetuista opinnoista ja yritin sitten selvittää, minne niitä pitää lähettää, jotta yliopiston opintosuoritusotteeni saataisiin ajan tasalle ja pääsisin anomaan tutkintoa.

Skannasin todistukset ja kun löysin mielestäni sopivan osoitteen, pistin menemään. En silti ole yhtään varma, että tein oikein, mutta kaipa vastaanottaja sen kertoo.

Tässä alkaa ihan tosissaan häämöttää yhden opiskelutaipaleen päätepiste. Ei nyt vielä kuitenkaan sanota hyvästejä, odotetaan vielä tutkintoa.

Minulla on muuten edelleen ne kaksi käsikirjoitusta yhdessä kustantamossa, josta en ole saanut vastausta. Kun käsikirjoitusten lähettämisestä on kulunut jo puolitoista vuotta en enää usko, että mitään vastausta edes tulee. Varsinkin nyt, kun luin Hannu Mäkelän oivallisen Otavan aika -kirjan, siinä nimittäin annetaan todella synkkä kuva mitä tulee tavallisten ihmisten mahdollisuuksiin saada kirjoja julki.


perjantai 8. syyskuuta 2017

Maturiteetti on tehty -ainakin kertaalleen

Palasin äsken Jyväskylästä, jossa kävin yliopistolla tekemässä maturiteetin eli kypsyyskokeen.

Löysin helposti oikean salin mutta en tietenkään ottanut mitään riskejä asian suhteen: olin oven takana puolitoista tuntia ennen sen aukeamista.

Aihe, jonka omasta kirjekuorestani löysin, kuului. "Kirsti Ellilän kirjailijantie". Kandidaatintyössäni haastattelin Ellilää.

Tehtävä oli helppo ja sain aika nopeasti konseptin täyteen viimeistä ruutua myöten. Harmi vain, että kun sitten lähdin pois ja kävelin taas kohti keskustaa, tajusin, etten laittanut kirjoitelmaani otsikkoa. Maturiteettiohjeiden ensimmäinen kohta taitaa koskea hyvää otsikointia.

Perästä kuuluu. Jyväskylän-reissu oli muutenkin vähän epäonninen, sillä taidan olla hiukan kipeä. Siellä kalliissa hotellihuoneessa, josta aiemmin kerroin, hikoilin, palelin, valvoin ja odotin tuskaisesti aamua päästäkseni pois. Ei ollut yhtään kivaa.

Jyväskylässä on muuten silmiinpistävän paljon katujuoppoja. Aamulla, kymmenen maissa näin esimerkiksi kävelykadulla kolme nuorta miestä tai lähes vielä poikaa selkeästi juovuksissa kaljakantamusten kanssa. Nuorukaiset eivät näyttäneet miltään pitkäksi venähtäneistä opiskelijabileistä tulevilta humanisteilta vaan ihan alan miehiltä.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Jyväskylän yöt ovat kalliita

Viimeiset puolitoista tuntia yritin varata itselleni hotellihuonetta Jyväskylästä syyskuussa. Lopulta onnistuin - kai - ja varasin huoneen, jota ensin pidin ihan liian kalliina ja sitten olin onnellinen, kun sain sentään sen enkä niitä muita ihan hirveän kalliita.

Miten niin jotkut muutkin haluavat jyväskyläläishotelliin juuri tuolloin?

Menen nyt lopultakin suorittamaan puuttuvan maturiteetin. Sain toimeksi ottaa selvää, miten se tapahtuu ja vaikka en vielä ole onnistunut ilmoittautumaan ko. tilaisuuteen, olen kuitenkin varmistanut mahdollisuuteni olla ajoissa paikalla. Ai niin, junaliput...

On kulunut reilusti yli vuosi siitä, kun kandidaatintyöni hyväksyttiin. En silti olisi voinut tehdä mitään nopeammin kun kerran viimeinen kielikurssi oli vuosi sitten suorittamatta. Suunnitelkaa, ihmiset, huolellisesti opintojenne aikataulu jos teillä on joku tavoitepäivämäärä!

En siis ole myöhästynyt enkä ollut saamaton, tiedekunnan syksyn ensimmäinen tenttipäivä todella on ensimmäinen mahdollinen ajankohta maturiteettini suorittamiseen. Sitä varten oli nyt varattava sänky, jossa makaaminen maksaa minulle 143 euroa. Toivottavasti tulee uni.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ajatuksia unelmahommista

Luin Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjan "Unelmahommissa, tee itsellesi työ siitä mistä pidät". Kirjoittajat ovat suosittuja bloggareita, toimittajia, matkaoppaita ja mitä vielä, monen toimen naisia kuitenkin.

Sille, joka vasta miettii blogin pitämistä tai haikailee uuden uran perään, kirja antanee paljon ajateltavaa ja uutta tietoa. Minulle ei, minä olen näköjään elänyt aina Rämön ja Valtarin oppien mukaan vaikka en ole sitä ajatellut sen kummemmin. Tarkoitan sitä, että olen suurimmaksi osaksi itse määritellyt työaikani ja tapani tehdä työtä. Säännöllinen kahdeksan tunnin työpäivä ei ole koskaan houkutellut.

Rämö ja Valtari antavat selkeitä ohjeita siihen, miten blogilla voi ansaita rahaa. He vakuuttavat, että kaupallinen yhteistyö ei horjuta sananvapautta eikä vaikuta heidän mielipiteisiinsä. En voi millään uskoa sitä. Tämän takia en usko itse kykeneväni kaupalliseen yhteistyöhön, vaikka joku sitä ehdottaisikin. Se, että joku maksaisi minulle siitä, että omalla nimelläni ja naamallani kirjoittaisin sen jonkun tuotteista - väkisinkin vähintään suopeasti - tuntuu alentavalta. En tiedä, miksi tämä tuntuu ajatuksena pahemmalta kun oma blogi on kyseessä kuin silloin, kun kirjoitan suopeita kirjoituksia johonkin lehteen.

Jos tämä nyt näyttää asettumiselta moraalisesti jonkun yläpuolelle, ei voi mitään. Liekö tässä moraalilla mitään tekemistä.










tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pääsin yliopistoon

Vahvistin hetki sitten, että otan vastaan opiskelupaikan Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, kirjoittamisen kandidaattiohjelmassa. Nyt olen vihdoin "oikea" yliopisto-opiskelija. Tosin opinnot on jo tehty, eikä iloiseen opiskelijaelämääni kuulune muuta kuin maturiteetin suorittaminen. Odotan seuraavaksi ohjeita sen suhteen.

En osannut edes jännittää opiskelijavalintojen tuloksia, niin varma olin omasta pääsystäni. Miksi minua ei olisi hyväksytty, kun kerran olen jo kaiken tehnyt parhaani mukaan enkä edes ihan huonosti?

Onnea kaikille muille uusille yliopisto-opiskelijoille! Ja jos paikka ei auennut, niin ei muuta kuin yritätte sisukkaasti uudestaan ensi vuonna.