perjantai 30. syyskuuta 2016

Aino Kallaksen kaulaketju

Syksyn odotettu lomapäivä on vietetty. Olin eilen Helsingissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa Aino Kallas -seuran 10-vuotisjuhlaseminaarissa. Meitä oli siellä muutamia kymmeniä - enimmäkseen tällaisia kypsähköjä naisia.

En tiedä, miksi juuri Kallas vetoaa minuun niin kovasti. Olen lukenut paljon muitakin hyviä kirjoja ja kiinnostavia elämäkertoja, mutta kukaan ei ole herättänyt niin suurta ja pysyvää innostusta ja ihailua kuin hän. En ole koskaan fanittanut yhtäkään pop-tähteä tai jääkiekkojoukkuetta, mutta Kallas-ihailuani voi kai nimittää fanitukseksi, joskaan tuollainen sana ei tunnu sopivalta niin hienon naisen yhteydessä lausuttavaksi.

SKS:n juhlasalin ikkunoiden takana valui vuolas sade, me sisälläolijat kuulimme esitelmiä. FT Silja Vuorikuru kertoi tekeillä olevasta Aino Kallaksen elämäkerrasta, dosentti Maarit Leskelä-Kärki puolestaan tekeillä olevasta Ainon äidin Minna Krohnin elämäkerrasta. FT Hanna Karhu kertoi Pentti Lylyn arkistoista, mitkä liittyvät Aino Kallakseen sikäli, että  1952 Kallasta haastateltiin hänen ystävyydestään Otto Manniseen. Haastattelu tehtiin NNKY:n tiloissa Pohjoisella Rautatiekadulla numerossa 23, huoneessa 611. Haastattelu löytyy Lylyn arkistoista.

Seminaarin lopuksi lausuja ja Lopen Syrjä-seuran puheenjohtaja Erja Noroviita esitti Kallaksen novellin Vieras ja Hilkka Oksama-Valtonen näytti kuvia matkoiltaan Kallakseen liittyvissä paikoissa.

Ohjelma oli mielenkiintoinen, mutta minulle kohokohta oli se, että pääsin näkemään ja jopa koskemaan kaulaketjua, joka on kuulunut Kallakselle ja joka on tuttu useista hänen kuvistaan. Ketjun nykyinen omistaja saattoi ehkä pitää minua vähän tunkeilevana, ketju kun oli hänen kaulassaan, mutta suokoon anteeksi.

   

torstai 15. syyskuuta 2016

Naisen monet roolit

Eilinen päivä, torstai, kului ensin toimittajana yhdellä paikkakunnalla, sitten opettajana toisella ja opiskelijana kolmannella. Monessa roolissa tuli taas oltua eivätkä tuossa kaikki vielä edes olleet.

Oma kirjoittajakurssini alkoi siis Uudessakaupungissa. Toivon aina, että voisin antaa kurssilaisilleni jotain uutta ja innostavaa, mutta tämä taitaa jäädä enemmän haaveiluksi. Ohjaan muistelukirjoittamiskurssia ja vuosi vuodelta huomaan, miten minun tekisi aina enemmän mieli puhua kirjoittamisesta yleensä. Harmittaa, kun en voi käyttää kallista aikaamme kertomalla kaikkia hyviä juttuja, joita olen taas löytänyt. Ennen muuta tahtoisin innostaa ihmisiä tekemään sitä, mitä he haluavat ilman, että kukaan enää olisi vanhojen uskomustensa vanki. Tarkoitan nyt jotain "minulla on onneton matikkapää" -tapaisia ajatuksia, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Ehdin Uudestakaupungista Turkuun englanninkurssille juuri ja juuri. En varmasti ollut terävimmilläni siinä kohtaa, mutta kolmetuntinen vierähti silti ilman suurempaa tuskaa. Teimme tehtäviä pareittain ja pakko taas kerran sanoa, että se ei ole paras tapa minulle. En kehdannut sanoa mukavalle parilleni, että tekisin tehtävät mieluummin yksin. En oikein ymmärrä, mitä hyötyä me aikuiset ihmiset saamme siitä, että istumme vieretysten ja yritämme tehdä samaa tehtävää yhtä aikaa. Ehkä parini ajatteli samaa, taidan kysyä ensi kerralla.

Seuraavan kerran menen englanninkurssille vasta lokakuun puolella. Ensi viikolla opettajallamme on jokin force majoure eikä kurssia pidetä ja sitä seuraavana torstaina minä menen Helsinkiin Aino Kallas -juhlaseminaariin. Odotan sitä innolla! Junaliput ovat olleet työpöydälläni jo monta viikkoa etten varmasti jää kyydistä. Koska päivä on torstai, jouduin järjestämään myös kansalaisopiston aikatauluni siltä osin uusiksi. Mutta mitäpä en tekisi Kallaksen vuoksi.

Nyt pitäisi jaksaa olla oikein ponteva ja opiskella englantia vaikka kotiläksyjen tekemiseen on viikkokausia aikaa. Laiskottelu tulee aivan varmasti kostautumaan kurssin loppupuolella.

Pitäisi. Tuo sana jo sisältää option siihen, ettei mitään tule tapahtumaan.

torstai 8. syyskuuta 2016

Entistä vaikeampi kielikurssi alkoi


Englannin tekstinymmärtämiskurssi alkoi eilen. Tai se, minkä piti olla tekstinymmärtämiskurssi mutta onkin nyt Academic and Professional English.

Aivan aluksi selvisi se, että kurssin tuntimäärää on vähennetty ja vaatimuksia nostettu. Sain jopa sen käsityksen, että ihmeitä tarvitaan, jos selviämme kaikesta. Tämä rohkaisi.

Kurssi on lähes täynnä ja siellä on varmaan enemmän meitä varttuneita aikuisia kuin nuoria opiskelijoita. Se kai on selvää kun ollaan avoimessa yliopistossa.

Marraskuun alkupuolelle mennessä meidän on tehtävä myös englanninkielinen portfolio johon tulee kaksi opettajalle kirjoitettua kirjettä, pieni selvitys oman alan sanastosta, parin-kolmen sivun tutkielma itse valitusta aiheesta, tiivistelmä tieteellisestä tekstistä ja muistiinpanot esimerkiksi luennosta. Tämä kaikki tulee kirjoittaa mahdollisimman akateemisella englannilla.

Jos osaisin kieltä sujuvasti, portfolio olisi yhden illan homma. Nyt on kuitenkin paras aloittaa työ heti, sillä tiedän, että joudun hiomaan ja korjaamaan ja anelemaan vielä apuakin taitavammilta.

En silti pelkää, ettenkö pääse tästä kurssista läpi. Se ei ole mikään vaihtoehto.

Torstait tulevat nyt syksyllä kulumaan siten, että ajan ensin Uuteenkaupunkiin, jossa pidän oman kirjoittajakurssini kansalaisopistossa ja sitten suoraan sieltä Turkuun yliopistolle. Eilen saatoin vielä kävellä kaupungin halki ja nauttia Tuomiokirkon ympäristön maisemista kaikessa rauhassa, kansalaisopisto alkaa osaltani vasta ensi viikolla.

Illalla, kun taivalsin kohti kotia, jouduin keskelle opiskelijarientoja. Alkaneen lukukauden ryhmäytyminen vaatii runsaasti olutta ja siideriä, mikä näkyi ja kuului kun nousuhumalainen haalarikansa remusi jokivarressa. Hämeenkadulla sain melkein syliini venäläisiä kansanlauluja hoilottavan ja kömpelöitä tanssiaskeleita ottavan nuoren miehen.

Kai tuo sitten on sitä parasta nuoruutta? Itse en välitä muistella nuoruuden juopotteluja, mutta ehkä tilanne olisi toinen, jos reissut olisivat liittyneet opiskeluun.

Olen saanut uuden lukijan, hienoa ja tervetuloa! Aloitin myös uuden blogin uusille seikkailuille  täällä. Molempia päivitellään sitä mukaa kun asiaa on.