tiistai 23. elokuuta 2016

Freelancerin kipupisteet eli mitä freelanceriksi aikovan on hyvä tietää

Tästä en ole koskaan kirjoittanut. En ole, sillä ajattelen ja tunnen näillä main harvoin. Olen yleensä tyytyväinen ja luottavainen, uskon siihen, että asiat järjestyvät. Jos eivät yhdellä tavalla niin toisella ja kaukaa katsoen aina parhain päin.

Freelancerin elämä on kuitenkin todella epävarmaa ja huolia täynnä, jos sen niin haluaa nähdä. Vaikka ei haluaisi, näkee silti, minäkin välillä, ja silloin jonnekin mahalaukun tietämiin kiilautuu tiiliskivi, vie ruokahalut ja yöunet eikä lähde moneen aikaan.

Jos siis aiot ryhtyä freelanceriksi, sinun on hyvä tietää, että

paras turva on vakityössä käyvä puoliso, joka ei erottele sinun ja minun rahoja. Tämä on raaka tosiasia. Itse olen tässä suhteessa onnekas ja sen takia minun ja minun lasteni elämä ei ole koskaan ollut vaakalaudalla sen tähden, että ruoka loppuisi. Tiukoilla on oltu monta kertaa, mutta se tieto, että rahaa tulee niin ja niin paljon tiettynä päivänä, on ihmeen ihana ja helpottava. Freelancerilla sitä tietoa ei ole. Voit lähettää laskujasi jos olet onnistunut saamaan töitä, mutta palkkioita ei välttämättä makseta eräpäivänä, ei ehkä koskaan. Minä en esimerkiksi saanut viime vuosituhannella Suomen Yrittäjä -lehdeltä luvattua viittäsataa markkaa. Olisin ehkä saanut, jos olisin ryhtynyt käräjöimään.

Yksin itsensä ja lapsensa elättävä freelancer on todellinen sankari ja selviytyjä. Minä en ole.

Toinen asia: monet vapaat kirjoittajat saavat pääasiallisen elantonsa avustamalla yhtä lehteä.

Ensinnäkään en yhtään pidä sanasta "avustaja". Se viittaa johonkin apumieheen, vajaalla ammattitaidolla hanttihommia tekevään, oikean ammattilaisen apulaiseen. Silti tuo halventava "avustaja" kummittelee lehden kuin lehden sivuilla jos aihetta on. Aihetta on yhä useammin nykyään, kun toimituksissa ei välttämättä ole muita kuin päätoimittaja ja tuottaja, joka tilaa juttuja. Kaikki lehden jutut voivat olla "avustajien" tekemiä.

Tämä oli sivuraide.

Yhden lehden varassa oleva toimittaja on pulassa, kun päätoimittaja vaihtuu. Päätoimittajilla ja toimitussihteereillä on omia tuttavia, joilta he tilaavat työt. Olen itse kokenut tämän karvaasti, kun erittäin hyvin sujunut yhteistyö lehden kanssa sammui päätoimittajan vaihtuessa. Siinä ei freelancerin harmitus auta, ei ole mitään tahoa, mihin voisi valittaa. Siksi olisi hyvin tärkeää, että tulolähteitä on enemmän kuin yksi.

Kolmas asia: mieti etukäteen keinot, joilla selviät synkistä hetkistä. Synkkiä hetkiä tulee esimerkiksi silloin, kun töitä on liian vähän tai ei yhtään, olet mokannut lahjakkaasti tai edes vähän, tilallesi on yllättäen otettu joku toinen tai sinusta tuntuu, että alat olla vanha ja loppuun kulunut. Viimeksi mainittu ei muuten katso ikää.

Mieti ihan oikeasti niitä keinoja, joilla pääset synkkien hetkien yli. Pidä yhteyttä ystäviisi muulloinkin kuin silloin, kun on vaikeaa ja haluat valittaa; voit saada apua vaikealla hetkellä. Harrasta jotain aktiivisesti ja tutustu harrastuskavereihin.

Neljäs asia: tee kaikkesi, että saat rahaa säästöön pahan päivän varalle. Jos tienaat välillä hyvin - sellaisiakin kausia voi tulla - älä ikinä mitoita elämääsi ikään kuin nousukausi jatkuisi loputtomiin. Elä vaatimattomasti, se lienee freelancerin tärkein taito.

Viides juttu: hanki koulutus. HANKI KOULUTUS. Tähän ei ole mitään lisättävää.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Viimeistä viedään, niin luulen

Olen ilmoittautunut viimeiselle kurssille joka minun vielä pitää suorittaa ennen kuin voin anella tutkinnonsuoritusoikeutta Jyväskylän yliopistolta.

Tai ainakin luulen, että näin on. Tarkoitukseni oli mennä englannin tekstinymmärtämiskurssille, mutta koska sellaista ei järjestetä ensi syksynä Turun avoimessa, ilmoittauduin English Adacemic Skills -taijollekinsellaiselle. Toivottavasti se kelpaa eikä siitä ainakaan haittaa ole. Jos ei kelpaa, menen sitten sille toiselle kun se taas on ohjelmassa.

Kurssi pidetään torstaisin, kerran viikossa ja se kestää syyskuusta marraskuuhun. Järjestin jo keväällä kansalaisopiston kirjoittajakurssini alkamaan torstaisin puolilta päivin, jotta ehdin Uudestakaupungista Turkuun illaksi.

Olen nyt saanut viettää kesää opiskelusta vapaana. Ei se missään näy, jos ajatellaan jotain puutarha- tai muita harrastusasioita, mutta olen sentään ehtinyt lukea kaikenlaista.

Tuntuu jo syksyltä. Ei ihan vielä tarvitsisi.

tiistai 9. elokuuta 2016

Mukava tarina, mutta ei sittenkään

Tänään minua muisti WSOY. "Tarina on oikein mukava, mutta hieman liian tavanomainen, vielä siitä puuttuu se jokin," sanoi kustannustoimittaja, joka oli pannut alle nimensä. Taisi muuten olla ensimmäinen, joka kertoi nimensä eikä esiintynyt pelkkänä sinäjasinä -osastona.

Tämä hylsy koski taas kuvakirjatekstiä ja tätäkin voinen pitää ainakin vähän positiivisena kun siinä sentään oli jotain muuta kuin pelkkä "ei sovi kustannusohjelmaamme".

WSOYn kustannustoimittaja kiitteli myös taiteilijan kuvanäytteitä kauniiksi. Se on selvä, ne ovat kauniita, sen olen tiennyt koko ajan.

Wannabe-kirjailijan taival kulkee hylsystä hylsyyn. Mutta vasta sitten on mielestäni lupa synkistyä, jos tietää, että on aivan varmasti yrittänyt kaikkensa, tehnyt parhaansa ja vielä vähän enemmän ja silti hylätään. Sitten varmaan on aika uskoa, että jokin muu työ sopii paremmin.

maanantai 8. elokuuta 2016

Positiivinen hylsy

Kustannusosakeyhtiö Tammi lähestyi minua tänään. Asiana heillä oli se, ettei lähettämäni kuvakirjan käsikirjoitus monista hyvistä puolistaan huolimatta sovi heidän kustannusohjelmaansa ja että he kuitenkin tutustuvat mielellään mahdollisiin muihin käsikirjoituksiini ja taiteilija N.N.:n kuvanäytteisiin.

Tähän asti positiivisin saamani hylsy ja sitä parempi, kun se tulee isolta kustantajalta.

Osasin odottaa, että nyt lomien jälkeen kustantamoista alkaisi kuulua jotain. Vielä on muutamia jäljellä kummankin käsikirjoitukseni osalta.

En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan, sillä kirjoittamisesta tai opiskelusta ei ole ollut mitään kirjoittamista. Olen tietysti kirjoittanut lehtijuttuja koko ajan, mutta eipä siitä mitään kertomista ole. Olen lukenut aika paljon mikä tosin selviää tuosta viereisestä lukulistastakin. Viimeisin luettu on Alan Bennettin Epätavallinen lukija, hauska pikku kirja, jossa on oikein ajatusta.

Kuten tämä:

Kuningatar Elisabet on päättänyt kirjoittaa kirjan. Pääministeri ei pidä ajatuksesta, mutta tietää, että: "...ne, jotka väittivät haluavansa kirjoittaa kirjan eivät yleensä koskaan saaneet sitä aikaiseksi, kun taas kuningatar hirvittävän velvollisuudentuntonsa ansiosta takuuvarmasti saisi."