Tänään minua muisti WSOY. "Tarina on oikein mukava, mutta hieman liian tavanomainen, vielä siitä puuttuu se jokin," sanoi kustannustoimittaja, joka oli pannut alle nimensä. Taisi muuten olla ensimmäinen, joka kertoi nimensä eikä esiintynyt pelkkänä sinäjasinä -osastona.
Tämä hylsy koski taas kuvakirjatekstiä ja tätäkin voinen pitää ainakin vähän positiivisena kun siinä sentään oli jotain muuta kuin pelkkä "ei sovi kustannusohjelmaamme".
WSOYn kustannustoimittaja kiitteli myös taiteilijan kuvanäytteitä kauniiksi. Se on selvä, ne ovat kauniita, sen olen tiennyt koko ajan.
Wannabe-kirjailijan taival kulkee hylsystä hylsyyn. Mutta vasta sitten on mielestäni lupa synkistyä, jos tietää, että on aivan varmasti yrittänyt kaikkensa, tehnyt parhaansa ja vielä vähän enemmän ja silti hylätään. Sitten varmaan on aika uskoa, että jokin muu työ sopii paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti