Vähän nyt on kieli poskessa tehty otsikko, mutta on se totta. Kaikkien kirjoittamisvuosien, kirjoittamistuskien, hylkäysten ja sen sellaisten jälkeen minulta julkaistaan kirja ihan justiinsa. Se on niin iso juttu, että sen takia kannatti palata tänne Kirjoittamoon pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Kuis se sitten kävi?
Sillä tavalla, että tarvitsin itse kirjaa, joka kertoisi, mitä vanheneminen vaikuttaa ratsastukseen. En löytänyt sellaista opusta ja ajattelin, että pitää itse ryhtyä asialle. Esitin idean kirjasta kustantamoon lokakuussa 2023, kirjoitin kustannussopimuksen tammikuussa 2024 ja kirja ilmestyy syyskuussa 2024 eli tätä kirjoittaessani ihan pian.
Miltä nyt tuntuu? Elämäni suurin unelma on toteutunut.
Ei tunnu oikein miltään. Ehkä sitten alkaa tuntua, kun saan kirjan käteeni, mutta tässä vaiheessa lähinnä ihmettelen, miten helposti kaikki sujui. Kirjan kirjoittamisen piti olla tuskaa ja vaivaa, helvetillisen raskasta ja upottaa tekijänsä näkyjen ja harhojen maille, arkielämän ulottumattomiin. Ei se ollut lähellekään sitä, joskin se melko vaatimaton tarinallinen tietokirja, jonka keväällä tein, ei ehkä vaatinut samanlaista heittäytymistä kuin joku kunnianhimoisempi teos. Esimerkiksi sellainen kuin Knausgårdin Kolmas valtakunta, jonka juuri luin ja jota lukiessani tunsin kyllä selkeästi oman paikkani kirjoittajien yhteisössä. Tässä katsannossa se on vähän niin kuin pöydän alapäässä, pylvään takana.
Tässä on linkki kirjani esittelyyn. Kuva on kirjan kansiehdotuksesta, jonka muutama viikko sitten sain ja tuollainen kannesta tulikin, en muuttanut siitä mitään. Kuvassa olen minä itse ja vuonohevostamma Line. Hevonen ei ole minun, sen omistaa Viivi Varjonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti