torstai 2. helmikuuta 2017

Toimittajan huoneentaulu

Meillä kävi eilen valokuvaaja. Kuvat otettiin siihen kesäkuntamme mainoslehteen, josta viimeksi kerroin.

Otan itse jatkuvasti kuvia ja luulen tietäväni hommasta jotain. Kuvattavana oleminen on kuitenkin eri asia ja kuten haastateltavana oleminen on sekin varsin opettavainen kokemus omaa työtä ajatellen.

Eilisen perusteella voin vain ihmetellä ja ihailla niitä lukemattomia ihmisiä, joita olen tähtäillyt kamerallani ja houkutellut hymyilemään. Miten he ovat selvinneet siitä niin hyvin, kun minusta tuntui, että menin ihan pois tolaltani enkä yhtään tiedä, mitä olen touhuillut. Kuvaajasta ei paljon ollut apua, hän oli sitä lajia, joka ei ohjaa kuvattavia vaan odottaa, että nämä tekevät itse.

Jokaisen leipiintyneen toimittajan pitäisi säännöllisin välein joutua jutun kohteeksi. Tänään kun kävin tekemässä yhden pienen henkilöjutun, yritin muistaa, mitä juuri (taas) olen oppinut:

- On todennäköistä, että haastateltava jännittää hirveästi.
- Älä valita kiireitäsi, ole läsnä ja kuuntele.
- Kun otat kuvaa, ohjaa ja rohkaise kuvattavaa. Neuvo, miten seistään, missä pidetään käsiä, juttele mukavia. Ota niin paljon kuvia, että joukossa on edes yksi hyvä.
- Muista, että vaikka haastattelu olisi sinulle kymmenestuhannes, se voi haastateltavalle olla ensimmäinen ja valtavan tärkeä.

Yritän muistaa. Ja odotan mielenkiinnolla sitä aukeaman juttua, joka niistä yhdeksästä kysymyksestä syntyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti