Olen hengissä, ainakin juuri nyt. Vaikka tuskin tämä tieto tavoittaa ketään.
Johdonmukaisena jatkona tuolle hengissäolotiedonannolle kerron, etten ole kirjoittanut lastenkirjaani yhtään. Ei kerkeä. Se on sekä hyvä että huono asia.
Revin kalenteristani sivun, jossa ovat loka-, marras- ja joulukuu. Kiinnitin sen seinälleni ja viivaan huomiokynällä yli jokaisen eletyn päivän. Merkitsin siihen myös päivät, joihin mennessä on tehtävä paitsi proseminaarin ennakkotehtävä, myös kirja valmiiksi. Miksikö? Siksi, etten saa sitä enää tehtyä sitten, kun proseminaari alkaa. Se on varmaa.
Päivät hupenevat pelottavaa vauhtia.
Palataan.
Juuri noin minunkin pitäisi toimia... selkeä suunnitelma ja sitä kohti vain päättäväisesti. Tsemppiä!
VastaaPoistaEi muuta kuin suunnittelemaan sitten. Jos nimittäin päämäärä on selvillä?
Poista