Kaiken pitäisi olla valmista proseminaaria varten. Ennakkotehtävä palautettu, junaliput ostettu, huone varattu. Vielä pitää tulostaa muutama toisten seminaarilaisten tekemä ennakkotehtävä mukaan.
Tämän valmistelun takana häämöttää se seikka - ei ihan pieni - että kandidaatintyö on tehtävä ensi keväänä. Siis ihan oikeasti tehtävä, saatava valmiiksi.
En epäile, etten pystyisi siihen, isompi ongelma on se, etten yhtään tiedä, mistä tekisin tuon työn. Toivottavasti se nyt selviää kun pääsen puhumaan asiasta muiden samalla asialla olevien kanssa.
Olen jo lukenut muut ennakkotehtävät - ne palautettiin kaikki Optimaan - ja huomannut, että me olemme aika kirjavaa joukkoa. Kaikki eivät suinkaan ole ammattikirjoittajia tai sellaiseksi aikovia. Olisinko minä peräti ainoa, joka ei ole tehnyt mitään muuta työkseen? Siellä on myös ihmisiä, jotka sanovat olevansa kiinnostuneita tieteestä ja tieteellisestä ajattelusta. Se on minulle vierasta eikä tunnu vähääkään kiinnostavalta. On hauska selvittää asioita, mutta tutkimuksen tekeminen on liian hidasta minulle. Tai sitten olen vain tyhmä.
On ollut paljon töitä. Olen väsynyt. Iltaisin luen pari sivua Tove Janssonin elämäkertaa ja nukahdan. Aina viimeiseksi ajattelen, että voi hyvänen aika kun minä olen väsynyt. En voi ymmärtää, miten jotkut jaksavat kirjoittaa öisin.
Kalenterissani lukee, että pitää muistaa ilmoittautua englanninkursseille. Mutta minne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti