Aloitimme kandidaattiseminaarin viime syksynä, syksyllä 2015. Kokoonnuimme Jyväskylän yliopistolla ja esittelimme alustavia aiheitamme. Siinä vaiheessa omat ajatukseni vielä harhailivat, enkä ollut ollenkaan vakuuttunut aiheestani: ajattelin tehdä tutkielman siitä, miten vapaasti vapaa kirjailija voi päättää, millaisia töitä tekee tai jotain sinne päin. Halusin jo tuolloin tutkia vapaan kirjailijan elämää, sitä, mitä tuo himottu vapaus tarkoittaa, mutta pidin aihetta liian laajana kandidaatintyöhön. Ohjaajamme Nora Ekström oli kuitenkin sitä mieltä, että vapaus mahtuu näiden kansien väliin ja siitä sitten tutkimukseni tein.
Syyspuoli oli varattu suunnitelmien tekoon. Lukuvuoden aikana olemme kokoontuneet kolme kertaa fyysisesti Jyväskylässä ja muistaakseni kolme kertaa tietokoneen välityksellä eli connect-istuntoon. Varsinaiseen kirjoitustyöhön pääsin vasta keväällä. Sitä ennen olin tehnyt suunnitelman työstä ja etsinyt käytettävät lähteet sekä haastateltavan. Haastattelin yhtä vapaana kirjailijana työskentelevää ihmistä minkä lisäksi käytin lähteinä aihetta sivuavia tieteellisiä tutkimuksia ja muuta kirjallisuutta.
Kirjoitin tutkielman lähes kokonaan pääsiäisenpyhinä. Valmiina oli siihen mennessä vain johdanto. Pääsiäisen jälkeen palautimme työt ohjaajalle ja saimme seuraavassa connect-istunnossa ohjeita työn viimeistelyä varten. Oma työni kelpasi aika hyvin sellaisenaan, jouduin lisäämään vain pienen teoriaosuuden, muutaman lauseen.
Toukokuussa tapasimme taas Jyväskylässä ja esittelimme valmiit työt samalla kun opponoimme toisen opiskelijan tutkielman. Saimme alustavat arvosanat töistämme; sain omastani kiitettävän eli nelosen ja arvosana myös pysyi loppuun saakka. Viimeisen Jyväskylä-tapaamisen jälkeen saimme vielä tehdä pieniä korjauksia töihimme. Minulla se tarkoitti väärin merkittyjen pisteiden paikkojen vaihtamista ja muutamia muita pikku juttuja. Sain kritiikkiä myös yhdestä kappaleesta, joka ohjaajan mielestä olisi pitänyt muuttaa toiseen paikkaan, mutta sitä en tehnyt.
En kokenut työn tekemistä mitenkään vaikeana enkä suurena. Vaikeinta oli päättää aihe ja löytää lähteitä. Itse kirjoittaminen sujui helposti ja kun työ sai olla vain korkeintaan noin 25 sivua pitkä, se ei ollut senkään takia vaativa. Olen kuitenkin kirjoittanut lähes jokaisella kirjoittamisen kurssilla lähes yhtä pitkiä oppimistehtäviä ja kun vielä muutenkin etsin työkseni tietoa ja kirjoitan siitä, niin tämä meni vähän niin kuin muiden joukossa.
Alussa kuvittelin, että yhden kirjailijan haastatteleminen ei riitä, mutta huomasin kyllä nopeasti, että useampi olisi ollut liikaa. Näihin sivumääriin ei mahdu kovin paljon asiaa, sillä 25 sivuun lasketaan myös kansilehti, sisällysluettelo, lähdeluettelot, tiivistelmä, johdanto ja loppupäätelmät. Itse asia, se, mitä jokainen haluaa lukea kun ottaa tällaisen työn käteensä, pitää ahtaa muutamalle sivulle. Paljon kiinnostavaa jää kertomatta.
Se, mistä olin todella tyytyväinen ja kiitän itseäni on se, että tein kirjoitustyön ajoissa, silloin pääsiäisenä. Jos tapojeni mukaan olisin lykännyt kirjoittamista viimeiseen iltaan, olisin ollut pulassa. Ottakaa tämä opiksenne, jos sitä täältä etsitte.
Tutkielmani löytyy myös Jyväskylän yliopiston kirjaston kokoelmista.
Työn yläotsikko on muuten napattu Aino Kallaksen päiväkirjasta ja Kallas esiintyy muuallakin tutkielmassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti