torstai 6. huhtikuuta 2017

Kädenjälkiä

Oman kirjoittajakurssini viimeinen kokoontuminen oli tänään. Kansalaisopiston kevät on taas sujahtanut tosi nopeasti, vuosi vuodelta nopeammin.

Torstain kurssi - olen siis opettajana siellä - on ainoa säännöllinen asia minun työelämässäni. Olen kiintynyt kurssilaisiini (joo tiedän, ei pitäisi) ja kurssin pitäminen on aina mukavaa. Silti huomaan, että säännöllisesti toistuva mikä tahansa on vähän ahdistavaa. Tykkään enemmän elämästäni kun en tiedä aikataulujani kovin pitkälle eteenpäin.

Olisi silti mukavaa, jos aika tuntuisi olevan hallussa. Ihan liikaa menee aikaa johonkin, josta ei saa mitään, ei henkistä eikä aineellista pääomaa eikä edes iloa. Johonkin kummaan puuhasteluun.

Yhä useammin mietin, miten hienoa olisi aloittaa jokin vaativa työ ja saada se kunnialla päätökseen. Enkä tarkoita nyt kirjan kirjoittamista, vaan jotain muuta. Esimerkiksi ryijyn tekoa. Haluaisin tehdä jonkun julmetun hienon käsityön, jättää näkyvän jäljen siitä, että minä olen ollut täällä.

Kumpi on helpompaa, kirjoittaa kirja vai tehdä ryijy?

4 kommenttia:

  1. Ryijypuolueelle ääni myös. Vaikken ole itse tehnyt, vain vierestä katsonut.

    VastaaPoista
  2. Jo kaksi ääntä ryijylle. Epäilen silti, ryijyn teko on mekaanista työtä, se ei vaadi muuta kuin kärsivällisyyttä. Kirjan kirjoittaminen vaatii myös luovuutta.

    VastaaPoista