sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Lopultakin

Nyt, kun minulla on koossa 80 opintopistettä, sain ensimmäisen erinomaisen arvosanani. Faktan ja fiktion sekoittuminen kirjoittamisessa -kurssi tuotti sen kaivatun viitosen. Olen saanut viitosen aikaisemmin vain yhdestä osatehtävästä, en kokonaisesta kurssista.

Tällä kertaa myös lähdeviittaukset olivat lähes oikein, vain yhdestä pisteen paikasta huomautettiin.

Olen aikuisopiskelutaipaleellani joutunut nöyrtymään sen totuuden edessä, että vaikka yrittäisin parhaani, en saavuta parhaita arvosanoja. Sitä on ollut vaikea hyväksyä, kun kuitenkin on vähän perfektionismiin taipuvainen.

Muistan oikein hyvin, miten lapsena ja nuorena, kun koulunkäyntiä hoideltiin miten sattui, äiti sanoi minulle usein, että jos sinä vain yrittäisit, pystyisit mihin tahansa. Uskoin äitiä, tietysti, vaikka en silloin yrittänytkään. Nyt joudun siis paitsi nöyrtymään oman rajallisuuteni edessä, myös huomaamaan, ettei äiti tiennytkään kaikkea.

Nykykoulussa ei käsittääkseni usuteta lapsia vertaamaan itseään toisiin. Ennen sitä käytettiin kannustimena: "Katsokaa, miten Tainan kaula kaartuu tässäkin liikkeessä," sanoi voimistelunopettaja ja me muut, joiden paksut kaulat eivät edes kääntyneet saati kaartuneet, tuijotimme ihanaa Tainaa kateellisina.

On todella hienoa, jos lapset opetetaan kilpailemaan vain itsensä kanssa. En kuitenkaan usko, että ihmisen luontainen vertailunhalu vielä sillä häviäisi. Vertaamalla itseämme muihin tunnustelemme omaa paikkaamme yhteisössä ja siinä toimivat syvemmät vaikuttimet kuin pelkkä opittu käyttäytyminen.

Niinpä minäkin mielelläni olisin hyvä siinä mitä teen. Mieluummin hyvä kuin huono.

Saan Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen -kurssin pian valmiiksi. Yhden tarinan loppu antaa vielä odottaa itseään, sitten ei tarvitse kuin viimeistellä. Huomaan, että kirjoittaessani tarinoita jätän lopun mielelläni auki. Lukijana sellainen ärsyttää, haluan tietää, miten tarinan henkilöille käy.

Ehkä muillekin kirjoittajille loppujen keksiminen on vaikeaa. Mikä silloin onkaan helpompaa kuin jättää loppu avoimeksi.

Siinä on, keksikää itse loput.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti