torstai 7. marraskuuta 2013

Tasaisen hyvä joskaan ei erinomainen

Nyt minulla on 75 opintopistettä koossa. 50 niistä olen suorittanut Jyväskylän avoimessa yliopistossa, loput Turussa. Kandidaattitieni puoliväli on pian käsillä.

Hyvin tasaista tämä on ollut. Opintosuoritusotteessa on vain kolmosia ja nelosia, kun ykkönen, kakkonen ja viitonenkin olisivat mahdollisia. Olen siis suoriutunut "hyvin" joskaan en "erinomaisesti".

Sain tänään arvion Kirjallisuustieteen perusteet -kurssista, joka oli työläs ja hankala ja jota teinkin monta viikkoa. Sain siitä kolmosen, vaikka opettaja käytti arvostelussaan sellaisia sanoja kuin "kummallinen" ja "aika erikoinen ratkaisu". Kolmosen sain, koska siellä kuitenkin oli myös sanoja "mielenkiintoinen" ja "sovelias".

Ja vielä hän sanoi


arvatkaamitäarvatkaamitä


"perehdy vielä ohjeisiin lähdeviitteiden merkitsemisestä".

Jos olisin nuori kirjoittajanalku, sanoisin tähän


VITTUOLENPEREHTYNYTMILJOONAKERTAA!!


Mutta en tietenkään käytä noin rumaa kieltä vaan totean, että lähdeviittausten oikeaoppiminen merkitseminen nyt vain näyttää olevan minulle hieman haasteellista.

Se, mikä työssäni oli opettajan mielestä kummallista oli suppeahko kuvaukseni kirjallisuudentutkimuksen kehityksestä; olin keskittynyt lähes yksinomaan kuvailemaan historiallista tilannetta Englannissa tiettynä ajanjaksona Eagletonin mukaan. Jo sitä tehdessäni tiesin, että se on kummallista, mutta en kuollaksenikaan löytänyt lähdekirjoistani tietoja, jotka olisivat valaisseet asiaa. Epäilemättä niitä siellä oli, en vain osannut ottaa. Luulen, että tällä kurssilla luennoille osallistumisesta olisi ollut suuri hyöty.

Sain muuten Kotimaisen kirjallisuuden historia -kurssistakin kolmosen. Se oli se kurssi, jonka oppimistehtävää oli tosi hauska tehdä.

Eikun eteenpäin. Kirjoittamisopintojen Faktan ja fiktion vuoropuhelu -kurssi alkaa olla loppusuoralla ja valmistautuminen kirjallisuuden verkkotenttiin jatkuu. Keittiölukemisena on parhaillaan Maria Jotunia, sängyn vieressä odottaa F.E.Sillanpää.

Jotunin ihmiset puhuvat hauskasti, niistä ei tiedä, ovatko ne ylenmäärin itsetietoisia vai vähän hitaammanpuoleisia järjenkäyttäjiä.

- Lopeta jo se lörpöttely ja mene maate!
- Saatanhan tuota mennä.
- Mitä siinä sitten enää istut, joudu!
- Voinhan joutua.
                                  (Jotunia mukaillen)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti