maanantai 6. tammikuuta 2014

Ihana järkäle

Kenen syy, jos lukija ei ymmärrä tekstiä?

Kirjoittajan. Se on aina kirjoittajan syy.

On tietysti lieventäviä seikkoja kuten se, että lukijan äidinkieli on joku muu kuin se, jolla teksti on kirjoitettu. Tai joitain muita erilaisia rajoituksia aiheuttavia juttuja. Mutta jos teksti on esimerkiksi suomeksi kirjoitettu ja suomea äidinkielenään puhuva lukutaitoinen edes keskimäärää hipovalla älykkyysosamäärällä varustettu ihminen lukee sen eikä ymmärrä, syy on kirjoittajassa.

Tämä alustus tähtää seuraavaan:

olen nyt yliopisto-opintojen aikana lukenut aika monta kirjaa. Kun vähän kärjistän niin väitän, että kaikista ei heti tietäisi, mitä ne käsittelevät, jos ei itse tietäisi, millä kurssilla on. Joskus kirjan nimi johdattaa melko hyvin aiheeseen, ei aina.

Näitä opuksia kahlatessani olen ihmetellyt, eikö aiheista todellakaan ole mahdollista kertoa selkeästi? Vai miksi kirjoittajat hämärtelevät ja koukeroivat ja käyttävät vieraskielisiä sanoja, jotka aivan hyvin voisi kääntää suomeksi tai ainakin selittää.

Voi olla, että jotkut aiheet vaativat tällaista käsittelyä. Todennäköisempää on se, että kirjoittajat eivät ole erityisen taitavia kirjoittajia. Edes tohtorintutkinto kun ei tee kenestäkään erinomaista kirjoittajaa ellei satu olemaan kirjoittamisen tohtori.

No juu, mutta nyt päästään itse asiaan.

Aloitin tänään toiseksi viimeisen kirjallisuuden perusopintoihin kuuluvan kurssin, Länsimaisen kirjallisuuden historian. Avasin sitä varten Pekka Vartiaisen Länsimaisen kirjallisuuden historia -teoksen, jonka lainasin viime viikolla kirjastosta. Vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassa on yli 900 sivua, joten se on melkoinen järkäle. En väitä olleeni innostuksen vallassa, kun tartuin siihen. Yllätyin todella iloisesti.

Olen nyt lukenut kirjasta vasta vajaat sata sivua, mutta halusin heti kertoa, miten hyvä se on; tuskin ne loput kahdeksansataa ovat alkua huonompia.

Vartiainen osaa kertoa selkeästi ja johdonmukaisesti. Hän kirjoittaa suomeksi ja muodostaa ihania, täysin ymmärrettäviä lauseita. Kuten esimerkiksi: "Antiikin kirjallisuudella tarkoitetaan 800 eKr.-500 jKr. kirjoitettuja kirjallisia tuotteita. Kysymys on kreikaksi ja latinaksi kirjoitetuista teksteistä".

Jäikö jotain epäselvää?

Vaikeaselkoisissa kirjoissa tekijä kirjoittaa ikään kuin lukija tietäisi taustat eikä tarvitsisi muuta kuin lisätietoja. Vaikeaselkoinen kirja on kuin kännykän ohjekirja, jossa ei neuvota kännykän käyttöä (olen törmännyt tällaiseen, tekin ehkä olette).

Luulen, että hankin Vartiaisen kirjan omakseni. Jos saan joskus opettaa kirjallisuuden historiaa jollekin, tämä on oiva lähdeteos siihen.

Kaiken lisäksi kirjassa on paljon tekstinäytteitä. Lopuksi yksi, vuonna 557 ennen ajanlaskumme alkua syntyneen Simonideen säkeitä. Suomennos on Teivas Oksalan.

Siksi en heitä elämänosaani
tyhjän, täyttymättömän toiveen varaan
yrittäen olla sitä, mikä ei voi toteutua:
täysin moitteeton ihminen
niiden joukossa
jotka poimivat avaran maan hedelmää.
Jos löydän hänet, ilmoitan teille.
Minä ylistän ja rakastan
sitä, joka ei tee mitään häpeällistä
vapaasta tahdostaan.
Välttämättömyyttä vastaan
eivät jumalatkaan taistele.


4 kommenttia:

  1. Jeps, puhut niin asiaa! Kielen kanssa venkuloiminen on yliopistomaailman suurimpia kökköyksiä. Siis kun simppeli asia muutetaan käsittämättömäksi kielihifistelyksi. 1980-luvun lopulla kulttuurihistoriaan salakavalasti hiipi sanahirviö diskurssi, josta ollaan sen jälkeen oltu pääsemättömissä. Itse yritin ehtiä tänä syksynä suorittaa puuttuvia taidehistorian opintoja ja törmäsin taas samaan ilmiöön eli kielellä hämärtämiseen. Kesken jäi yritys. Kirjallisuustieteessä Pekka Vartiaisen lisäksi hyvää ja ymmärrettävää kieltä ovat käyttäneet mm. Hannu Riikonen ja Veijo Hietala. Molemmat ovat myös hauskoja luennoitsijoita. En ole Vartiaista lukenut, mutta nyt kiinnostuin. Hän opiskeli muinoin Turussa samaan aikaan kuin meikäläinenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielellä hämärtely pistää epäilemään, ettei kirjoittaja täysin luota itseensä ja haluaa sen tähden olla monimutkainen.
      Älä vielä luovuta lisäopintojen kanssa, yritä uudestaan; jospa tällä kertaa sujuisi helpommin!

      Poista
  2. Sama juttu joka alalla näkojään. Jopa sairaanhoitotieteessä jotkut kääntelevät ja teorisoivat tekstiä niin etten tajua mitään vaikka olen itse työtä tehnyt jo kauan. Ihana tuo Simonideen säe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ne kirjoittajat joutuisivat tekemään sinun työtäsi niin voi olla, etteivät he puolestaan ymmärtäisi mistään mitään.
      Minäkin tykkäsin tosi paljon Simonideesta. Siinä oli huumoriakin: kertokaa toki, jos tapaatte täydellisen ihmisen.

      Poista