Tolkusta, liikutuksesta ja kökkökielestä

Hyvä ja yllättävä päätös tälle viikolle oli se, että

katsoin televisiota

sieltä tuli kiinnostavaa ohjelmaa,

sillä sitä ei usein tapahdu. Enkä pelkästään katsonut vaan kudoin samalla sukkaa, enkä pelkästään katsonut ja kutonutkaan, vaan myös itkin. Vain elämää -sarja, jota nyt katsoin ensimmäisen kerran, osui juuri olemaan kohdassa, jossa Paula Koivuniemi tulkitsi Lapin kesää. Voi taivas, miten hienoa.

Eikä siinä kaikki. Kolmoselta tuli Teemu Selänteestä kertova dokumentti. En ole koskaan ollut jääkiekko-ottelussa, tuskin menenkään, mutta dokumentti oli kiinnostava. Niinpä samalla kun katsoin televisiota, kudoin sukkaa ja itkin, vaihdoin vähän väliä kanavaa nähdäkseni jotain molemmista.

Raskasta on.

Viimeksi sanoin, että asioihin on saatava tolkkua ennen kuin pystyn taas keskittymään opiskeluun. Nyt asiat ovat ainakin sikäli tolkuissaan, että kaikki kansalaisopiston kurssini ovat käynnistyneet. Maanantaina olin Raisiossa, keskiviikkona Laitilassa ja torstaina Uudessakaupungissa.

Muitakin töitä on ollut ihan kiitettävästi. Hauskaa ja vähemmän hauskaa jutuntekoa.

Kirjoitin esimerkiksi yhden mainostekstin ja lähetin sen tilaajan tarkastettavaksi. Se tuli takaisin varustettuna "pienillä muutoksilla", mikä tarkoittaa sitä, että tavallinen kieli oli vaihdettu mukamas hienoon kökkökieleen. Siinäpä sitten toimittaja nielee ylpeytensä ja antaa mennä kun tilaaja kerran maksaa.

En vain mitenkään lakkaa ihmettelemästä, miksi jotkut ihmiset ovat niin ihastuneita sellaisiin ilmauksiin kuin mahdollistaa tai laadukas tai - pahin kaikista - edukas? Tuota viimeistä ko. tekstissä ei sentään ollut enkä olisi siihen suostunutkaan, maksoi kuka maksoi.

Tekstejä tulee ja tekstejä menee. Useimmat unohtuvat. Olen monta kertaa katsonut jotain vanhaa lehtijuttua ja yrittänyt muistaa, olenko kirjoittanut sen vai kuka sen on tehnyt. Ei se mitään taidetta ole.
Eino Leinon tekstit sen sijaan ovat, suuri osa. Ja Perttu Hietasen sävellykset Leinon runoihin ja Vesa-Matti Loirin tulkinnat niistä. Ja tänään Paula Koivuniemen.

Ja siksi minä nyt pyyhin kyyneleitä ja lupaan, että huomenna tähän aikaan olen kirjoittanut seuraavaa oppimistehtävääni ainakin yhden sivun.