tiistai 30. joulukuuta 2014

Juhlallinen päätös vuodelle 2014

Olen suorittanut tänä vuonna 48 opintopistettä. Se ei taida ihan täyttää päätoimisen opiskelijan mittoja, mutta ei ole tarviskaan. Muuten vuosi on ollut heikompi kuin viime vuosi, silloin pisteitä tuli 52. Viime vuonna suoritin myös paljon enemmän kursseja, mutta niistä sai vähemmän pisteitä. Keskiarvona pääsen silti lähelle yliopistotutkinnon tavoiteaikataulua.

Piinallista aikaa kun ei voi tehdä mitään. Opettajat ovat tietysti lomalla eikä yliopistolla tapahdu mitään. Odotan tietoa siitä, hyväksytäänkö minun suunnitelmani vai ei ja kun en tiedä, en viitsi kirjoittaa työtäni yhtään eteenpäin.

Muuten vuosi 2014 on ollut opiskelun ja työn puolesta hyvä ja mielenkiintoinen. Paras juttu ei kuitenkaan liity kumpaankaan; parasta on se, että perhepiiriimme saatiin Runebergin-päivänä uusi jäsen, Aida. Joulunpyhinä sain kattaa pöytään jo kymmenen lautasta.

Äitinä ja isoäitinä haluaisin olla hyvä esikuva. Ei nimittäin pidä ollenkaan väheksyä esikuvallisuuden  merkitystä, lapset ottavat meistä oppia, halusivat tai eivät.

Omat esiäitini olivat erinomaisia talousihmisiä ja erikoisen hyviä siivoamaan. Heille kodin siisteys oli kaikki kaikessa ja ihmiset arvotettiin sen mukaan, miten siistejä he olivat. Siivoaminen oli alituinen puheenaihe. Minusta kasvoi samanlainen. Vasta viime vuosina olen todella ymmärtänyt, että toisenlaisiakin perintöjä voi saada ja että ne olisivat jopa parempia.

Omille jälkeläisilleni haluaisin välittää sen, että henkinen kasvu on paitsi tavoiteltavaa, myös mahdollista. Toivon, ettei heidän koskaan tarvitse ajatella olevansa liian vanhoja oppimaan uutta, että he kasvaisivat maailmassa, jossa uuden oppiminen on luonnollinen osa elämää.

Tämänkin takia haluan opiskella.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti