torstai 13. lokakuuta 2016

Käsikirjoituksista ei kuulu mitään ja kohta on vuosi mennyt

 Pian tulee vuosi siitä, kun lähetin lastenkirjani käsikirjoituksen kustantamoihin. Viime helmikuussa puolestaan lähti kuvakirjan käsikirjoitus kiertueelle. Molemmista on vielä muutama vastaus saamatta. Välillä mietin, pitäisikö soittaa ja kysyä, mitä niille kuuluu.

Viimeksi, yli 20 vuotta sitten kun olin samoissa, odottavissa tunnelmissa ja aikaa oli kulunut vaikka kuinka paljon, soitin.

- Juu, muistan hämärästi. Teemme vielä viimeisiä tarkistuksia, kustannustoimittaja sanoi.

Kyllä kai. "Viimeinen tarkistus" lie ollut se, että tarkistettiin, missä käsikirjoitukseni ylipäätään makaa ja lähetettiin se takaisin.

Ihmisiä nekin siellä kustannustaloissa ovat. Ehkä heillä on stressiä, ehkä suorastaan työuupumusta. Työpaikan tai uran vaihto mielessä kaiken aikaa.

Tällä puolella, toiveikkaana kirjoittajana, kuvitellaan, miten kustannustoimittajat silmät säihkyen, uupumatta, etsivät timantteja.

Kustantajan saaminen kirjalle on kamalan vaikeaa, sen tietävät ymmärtääkseni kaikki. Sitä enemmän ihmettelen, että myös selkeästi huonoja kirjoja kustannetaan. Isot ja arvostetut kustantajat eivät kai niinkään, sillä heillä on varaa valita parhaat, muuten kyllä. Niin että vaikka kustantamoihin lähetetään tuhansittain käsikirjoituksia joka vuosi, läheskään kaikki eivät ole hyviä.

En soita vielä. Kuvittelen vielä hetken, että käsikirjoitukseni on kustannustoimittajan pöydällä siinä pinossa, missä todennäköisiä ja pikapuoliin päätettäviä tapauksia säilytetään.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti