maanantai 21. marraskuuta 2016

Mitä kuuluu, käsikirjoitus, äiti täällä

Tänään olen lähettänyt posteja.

Ensin lähetin sähköpostia niihin kahteen kustantamoon, jotka eivät vielä ole vastanneet lastenkirjatarjoukseeni mitään. Puhun nyt siitä lastenkirjasta, jonka kirjoitin genreenharjaantumiskurssilla.

Tiedustelin - kohteliain sanakääntein - mitä mahtaa kuulua vuosi sitten lähettämälleni käsikirjoitukselle. Muistin lisätä ystävälliset terveiset.

On mielestäni täysin kohtuullista kysyä, mitä kuuluu vaivalla kirjoitetulle, moneen kertaan hiotulle, rakkaalle käsikirjoitukselleni. Toivottavasti sille kuuluu hyvää.

Iltapäivällä lähetin postia, ihan perinteistä, Jyväskylän yliopistolle. Academic and Professional English -kurssin suoritus oli ilmestynyt Nettiopsun opintosuoritusotteeseeni ja kun siellä ennestään jo olivat merkinnät ruotsista ja suullisesta englannista, saatoin nyt lähettää otteen plus selostukset kurssien sisällöistä korvaavuusanomuslomakkeen kanssa matkaan.

Postittelun välissä kirjoitin rästissä olleita juttuja. Yksi niistä oli tavattoman tylsä, niin puiseva, että se oli lähes vitsi. Mietin sitä tehdessäni, että jos tätä katsoo tietystä kulmasta, voi luulla, että minä v.....len haastateltavalle.

Niin tylsää juttua kirjoittaessa tulee ajatelleeksi, että onko tämä oikea tapa käyttää tätä kirjoittamisen työkalua, jota olen viimeiset vuodet niin ahkerasti hionut.

Ei ole. Se on vääryys sekä minua kohtaan että sitä, josta sen jutun tein.

Ai, että miksikö en tehnyt parempaa? Kun ei ollut aihetta. Joskus se vaan menee niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti