Mainio, vähän tunnettu murrerunoilija

Tämä ei ole mainos, nämä kehut ovat täysin vilpittömiä.

Kävin tänään Laitilan Kirjakaupassa ja ostin Aila Vuorisen molemmat murrerunokirjat, Mää ja muu sekä Istuma ja keinuttelema. Aion viedä ne lahjaksi 77-vuotiaalle tädilleni ja voin kertoa sen täällä koska tiedän aivan varmasti, ettei täti seuraa blogeja.

Aila Vuorinen julkaisi esikoisteoksensa Mää ja muu 75-vuotiaana. Taustalla on ainakin menestystä murteella puhumisen kilpailuissa, mutta muusta en tiedä. Olen tavannut runoilijan pari kertaa, mutta en ehtinyt sen kummemmin kyselemään mitään ja siksi olen näin vähillä tiedoilla liikkeellä. Pääasia ovat kuitenkin runot, joiden soisin tulevan laajemmin tunnetuiksi, niin mainioita ne ovat. Itse nauroin ääneen juuri äsken kun luin kirjoja ennen paketoimista.

Vuorinen tarttuu arkisiin, erityisesti aikuisille naisille tuttuihin asioihin ja hänen huumorinsa osuu todella hyvin yksiin omani kanssa, varmaan monen muunkin. Kirjoissa on myös hauska kuvitus, jonka on tehnyt Rosanna Kuivalainen. Kirjojen toimituksesta vastaa Heli Laaksonen. Kirjoja saa ostaa ainakin Laitilan Kirjakaupasta.

Esimerkkiruno:

Nakui naisenkuvi

Piän flik,
kahdeksa ikkäne,
kerjäs kyytti kirkonkylähä
- kirikauppaha.
Hän tartte semssen kirja,
misä o nakui naisenkuvi.

Oli hämmästyn.
Olis ollu edes se isoin lapselaps,
18-vuatinem poik,
mut piän flik - kahdeksa ikkäne!

Kon tartte nin tartte.
Kyyt järjestys.

Se ol piirustuskiri,
joka sivul nuare flika naam
ja ruumi äärviiva.
Siihen kuulus piirttä fiinei vaattei.

Tul lapsuus miäle.
Piän flik,
kahdeksa ikkäne,
mää ite.

Sota ol juur loppun,
eik mukulil ostettu mittä ylimääräst,
Mut mul ol kulmkunna fiinemä papernukke.
Mul ol 10 vuat vanheve veli
ja hän ost semssi lehdei
ko Jallu ja Kalle.
Niist mää leikkasi nakui naisenkuvi,
keitetym perunan kans liimasim paffil
ja piirsi niil vaattei.

Ei haitan, vaik ne oliva  
nii omituisis asenois.