perjantai 2. joulukuuta 2016

Yhteenveto: kannattiko opiskella kirjoittamista ja jos, niin miksi?

Mitä minulle jäi käteen näistä vuosista ja erityisesti kirjoittamisen perus- ja aineopinnoista? Se varmaan selviää vasta pitemmän ajan myötä, mutta jotain voin sanoa jo nyt.

Teenkö nyt parempia lehtijuttuja kuin ennen opintoja? En mielestäni.

Löysinkö kirjoittamisen ilon; aloittaessani toivoin, että löytäisin. Löysin hetkittäin, mutta mitään pysyvää iloa en tunne. Kirjoittaminen on yhtä puuduttavaa ja tahmeaa kuin ennenkin jos on ollakseen.

Tuliko minusta kirjailija? Pahus vieköön, ei tullut.

Sainko paremmat valmiudet kirjailijan työhön? Sain, nyt ymmärrän paremmin, millainen prosessi kirjan kirjoittaminen on. Tunnistan myös itsessäni ne tekijät, joiden takia ikiaikainen haaveeni kirjailijuudesta ei ole toteutunut.

Osaan nyt paremmin arvioida muiden tekstejä.

Olen ennenkin sanonut tämän ja sanon taas: kenenkään ei pidä luulla, että yliopistossa tehdään kirjailijoita. Tiedän, että joku luulee niin, kuvittelee, että kirjoittamisen opiskelijoiden tyyliä ja sanavalintoja ohjaillaan, mutta se ei taatusti pidä paikkaansa.

Kenen kannattaa pyrkiä opiskelemaan kirjoittamista? Kenen tahansa kirjoittamisesta kiinnostuneen tai kirjoittamista työssään tarvitsevan. Erityisesti sen, jolla on puolivalmis romaaniaihio, sillä genreenharjaantumiskursseilla kirjan hiomiseen saa paljon tukea ja siitä voi tulla valmis kirja. Jokaisen täytyy kuitenkin suorittaa monta kurssia ennen kuin siellä genreenharjaantumisessa ollaan.

Kannattiko opiskella kirjoittamista? Ehdottomasti.

5 kommenttia:

  1. Varmaan pohdit opiskelun aikana myös erityisesti palautteen antamista ja saamista ja ilahduit, kun sait hyviä arvosanoja - tai ainakin minä jouduin pohtimaan sitä jonkin verran. Miksikö? Koska en saanut myönteiseksi tulkittavaa palautetta kuin kerran. Valmistuin siis kuvataiteilijaksi vain itse itseeni uskoen. Aika erikoinen kokemus sinänsä. No okei, muutama vieraileva opettaja näki töissäni sen mikä oli tarkoituskin nähdä ja heidän palautteensa oli todellakin merkityksestä.

    Mutta sinua mukaillen sanon, että kalligrafiaopinnoissa ei tehdä kuvataiteilijoita. Ainoastaan teknisesti taitavia jäjittelijöitä. Jos niitäkään. Minun pieni onneni on, että jaksan edelleen uskoa itseeni ja tiedän mitä kohti mennä. Liian moni kanssasisarista voihki järkyttyneenä sitä mitä he tekevät sitten kun Veiko ei enää sano mitä pitää tehdä. Ja se on kyllä merkillistä se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä toit esiin juuri sen oleellisimman, mitä en itse osannut sanoa: kukaan ei voi tehdä kenestäkään mitään, voi antaa palautetta, hyvää tai huonoa, mutta lopulta kaikki on omissa käsissä. Jos tahtoo jotain, täytyy olla sinnikäs ja mennä sitä jotain kohti, yrittää koko ajan tulla paremmaksi ja viis veisata siitä, jos kukaan ei kannusta. Kuinka moni menestystarina alkaa niin, että "Kukaan ei uskonut häneen, kunnes..."
      Tämä on myös se, mikä minulta puuttuu. En yritä tarpeeksi ja se ei ole kenenkään muun vika.

      Poista
  2. Muutin jonkun asetuksen Bloggerissa eli yritätkö taas kirjautua lukemaan ja ilmoitat, jos et pääse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sen pitäisi toimia? Kun sain sähköpostiini kutsun tulla lukemaan blogiasi, painoin "hyväksy"-painiketta ja pääsin, sen yhden kerran. Nyt, jos teen saman, en pääse. Aikaisemmin pääsin sitä kautta, että omaan blogiini tuli "liikenteen lähteet"-kohtaan linkki blogiisi sikäli kuin sieltä päin oli käyty minun blogissani. Nyt sitä ei enää ole ollut.

      Poista
    2. En todellakaan tajua näiden alustojen logiikkaa, mutta mulla näkyy asetuksissa, että olet lukijani eli kokeile kirjautua osoitteeseen http://www.nytonaika.blogspot.com... tai jätä www pois. Jos et pääse, poistan sut lukijoista ja lähetän uuden kutsun s-postiin. Muilla on ollut vaikeuksia myös, täytyisi konsultoida jonkun kanssa. En halua nytonaikaa julkiseksi edelleenkään, mutta ehkä aloitan hieman erilaisen julkisen blogin myös.

      Poista