Olen ylihuomenna menossa kansalais- ja työväenopistojen opettajille tarkoitettuun koulutukseen. Luin äsken etukäteen lähetettyä kurssimateriaalia, joka kertoi ryhmistä, niiden muodostumisesta, vakiintumisesta ja erilaisista rooleista ryhmässä. Tärkeää tietoa opettajalle.
Itse olen todella huono ryhmätyöläinen, aivan onneton. Olen ihan liian hätäinen jaksaakseni sitä hirveää asioiden eestaas veivaamista, jota ryhmätyö välttämättä vaatii. Sen takia onkin parasta pysyä tällaisena yksinäisenä työntekijänä.
Opiskelun ja lehtiinkirjoitttelun ohella minä myös opetan vähän; selitys tuolle alulle.
Ylihuominen koulutus vie kallista opiskeluaikaa. Olen päässyt tosi hyvin vauhtiin sekä kirjallisuuden että kirjoittamisen kursseilla, olisi vähän niin kuin into päällä jopa. Kotimaisen kirjallisuuden tuntemuksessa päätin haukata siististi palan kerrallaan. Otan yhden kirjan käsittelyyn ja etsin siitä kaikki oleelliset tiedot. Kirjoitan ne muistiin, lyhyesti. Kun tentti on kuitenkin vasta joulukuun kymmenes, ehdin mainiosti lukea muistiinpanoni perusteellisesti ja ties vaikka kaikki kirjatkin.
Faktan ja fiktion vuoropuhelu -kurssin oppimistehtävästä on jo kolmasosa valmiina. Tehtävän ensimmäinen osa käsittelee faktan ja fiktion risteilemistä samassa tekstissä. Aiheen käsittelyssä käytetään sekä asiantuntija-artikkeleita, kaunokirjallisuutta että omia kokemuksia. Kaunokirjallisessa osassa otin tarkasteluun Täällä Pohjantähden Alla -sarjan ensimmäisestä osasta kohdan, jossa kirkkoherran rouva Ellen Salpakari kerää nimiä Suureen adressiin.
Äkkinäinen ajattelija luulee, että faktan eli tosiasioiden ja fiktion eli kirjoittajan omien keksintöjen erottaminen tekstissä olisi helppoa. Mutta sitten, kun pitää selittää miten ja millä perusteella jotain voi väittää vaikkapa fiktioksi, ollaan vaikeuksissa.
Mikä esimerkiksi on totta ja mikä todellisuuspohjaista? Jos kerron tässä, että Pirkko oli tänään rautakaupassa ostamassa silikonia ja ruuveja, sekosi kengännauhoihinsa ja kaatui, loukkasi itsensä pahasti ja päätyi sairaalaan, kyseessä on ilman muuta todellisuuspohjainen tarina.
Se myös on totta eikä silti ole. Olin tänään rautakaupassa ostamassa silikonia ja ruuveja. Sekosin kengännauhoihini edellispäivänä ja loukkasin itseni. En loukannut pahasti enkä päätynyt sairaalaan. Ja kaikki tämä on sanasta sanaan totta.
Niin että ei ole helppoa erottaa totta ja keksittyä. Onneksi sillä ei useimmiten ole mitään merkitystäkään.
Ja olkaa tekin varovaisia nauhakenkien kanssa! Jos niissä on - kuten usein on - sekä nauhat, että ns. monohakasia, jalkineet ovat hengenvaaralliset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti