Bloggerin kanssa on ollut vähän ongelmia. Eilen kirjoitin päivityksen valmiiksi, painoin "julkaise"-nappulaa ja hävitin kaiken. Ehkä se oli Bloggerin oma sensori, olin vähän ilkeä. Sellaista universaalia ilkeyttä vain, ei mitään henkilökohtaista.
Opiskelu on edistynyt kuluneella viikolla kehnosti. Edistynyt se on, olen saanut kirjoituskurssin tehtävät tehtyä ja kirjoittanut kirjallisuuskurssin oppimistehtävää. Mutta valmista ei tullut, vaikka asetin itselleni epämääräisen määräajan saada kirjallisuuden perusteet -kurssin valmiiksi tähän viikonloppuun mennessä. Ei onnistu, menee ensi viikkoon.
Kirjoituskurssilla teimme draamakohtauksen ja olemme nyt antaneet niistä palautetta toisillemme. Harjoittelemme edelleen palautteen antamista ja vastaanottamista, emme muuta. Olen jopa oppinut jotain uutta palautteesta, ainakin sen, miten tärkeää on olla huolellinen kun arvioi toisen työtä. Jos joku luovuttaa työnsä toisten arvioitavaksi on oikein ja kohtuullista odottaa, että ne toiset vaivautuvat edes lukemaan tekstin kunnolla.
Meillä ei tällä kurssilla ole mahdollisuutta vastata saamaamme palautteeseen. Emme siis voi selittää, että itse asiassa tarkoitin sitä tai tätä ja tällä tavalla ja olet nyt ymmärtänyt minut väärin. Minusta se on ihan hyvä, eivät ne tekstit selittämisestä miksikään tule. Eri ihmiset lukevat joka tapauksessa eri tavoilla ja ymmärtävät asioita omista lähtökohdistaan. Mikään teksti ei voi olla niin yksiselitteinen, mahdollinen ymmärtää vain yhdellä tavalla, etteikö siitä voisi tehdä useita tulkintoja. Ei kai voi? Joku lakiteksti ehkä saattaisi, tai sen pitäisi olla.
Ai niin, se draamakohtaus jonka kirjoitin. Sen synnyttäminen vaati todella pinnistelyä ja huokailemista, mutta lopputulos oli ihan kelvollinen.
Jos huomenna sataa, keskityn kirjallisuuskurssiin. Olen päässyt siihen saakka, että syvennän vielä vähän marxilaisen kirjallisuudentutkimuksen teoriaa ja sitten pääsen analysoimaan jotain tekstiä sen ja feministisen kirjallisuusteorian näkökulmista.
Lähdeteokseni ovat valitettavan sekavia, erityisesti Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteet. Asioita voisi esittää ihan yksinkertaisestikin, minun mielestäni. Mutta ehkä se ei yliopistossa käy laatuun.
Tai sitten Suomessa ollaan onnistuttu yhtä hyvin kuin Englannissa, jossa Terry Eagletonin (Kirjallisuusteoria, johdatus) mukaan kirjallisuudenopiskelu nähtiin aikoinaan niin heppoiseksi puuhasteluksi, että yliopistomaailmassa nähtiin kovasti vaivaa, jotta siitä saatiin riittävän puisevaa ja niin ollen yliopistokelpoista.
Jos siis huomenna sataa, keskityn tähän. Jos ei, tyhjennän kompostin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti