perjantai 22. elokuuta 2014

Ensiesiintyminen vieraalla kielellä

Kolmas viikko virkamiesruotsia on nyt takana. Ensi viikko vielä ja sitten kurssi on toivon mukaan suoritettu.

Olen ollut todella kiitollinen itselleni siitä, että otin lukiossa ruotsin(kin) opiskelun tosissani ja tein parhaani oppiakseni sitä. En tiedä, miten muuten voisin nyt selvitä ja ihmettelen, miten ne, joiden viimeisessä koulutodistuksessa ruotsista on viitonen, voisivat selvitä. Eivät kai voikaan.

Virkamiesruotsin kurssia pidetään pahana ja siihen yliopisto-opinnot usein tyssäävätkin. Ei kurssi itsessään ole kuitenkaan yhtään paha, jos läksyt on aikoinaan tehty. Miten ihmeessä tämän tosiasian saisi painettua peruskoululaisten tai edes lukiolaisten päähän: jos haaveissa on korkeakoulututkintoa edellyttävä ammatti, ruotsia on pakko osata. Siis ihan pakko.

Ensi viikolla edessä on ensin maanantaina suullinen esitys jostakin oman alan aiheesta. Aion pohtia niinkin ihmeellistä aihetta kuin sitä, voiko kirjoittamista opiskella ja jos voi, miten?
Myöhemmin ensi viikolla, keskiviikkona kai, on suullinen tentti ja viimeisenä päivänä kirjallinen tentti. Toivottavasti en nyt ole liian optimistinen kun kuvittelen, että pääsen läpi. Veikkaukseni on, että saan kurssista arvosanaksi kakkosen. Kurssista voi saada vain kakkosen tai nelosen, ei muita arvosanoja. Hylätyksi voi tietysti tulla.

Selasin äsken vähän kirjoittamisen aineopintojen kursseja. Mietin, missä vaiheessa kandidaatintyön kirjoittamisen voi aloittaa. Ja sitten huomasin, että edessä on vihdoin myös pakko mennä paikan päälle Jyväskylän yliopistoon, nythän olen suorittanut kaikki opintoni niin, etten ole kertaakaan käynyt siellä.

Olen laskenut ja suunnitellut, että voisin valmistua humkandiksi ensi vuonna. Nyt en oikein tiedä, voi olla, että kurssien aikataulut venyttävät valmistumista vuoteen 2016. Mutta eipä sillä niin väliä ole muuten, kuin että kansalaisopiston opettajana tienaisin vähän enemmän jos minulla olisi tutkinto.

Edessä on myös kurssi tai pari johonkin genreen perehtymisestä. Nyt on sitten viimein ratkaistava, mikä on se genre johon aion paneutua. Sehän voi olla mikä tahansa runokokoelmasta kahdeksantoistaosaiseen tietokirjaan. Kesän aikana minulle on kyllä tullut aika vahva ajatus siitä, mitä haluaisin tehdä. Näkyypähän.

Mutta nyt. On saatava aikaiseksi Muntlig presentation. Voin vakuuttaa, että tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo. Esityksen ei tarvitse kestää kuin vähintään viisi ja enintään kymmenen minuuttia, mutta sekin aika on kuulijoille pitkä, jos esitelmöitsijä tankkaa yhtä ja samaa ja senkin väärin.
Asia kun nimittäin on niin, että vaikka opiskelin ruotsia muutama vuosi sitten ahkerasti ja osasin sitä kohtuullisen hyvin, en ole koskaan oikeasti puhunut sitä.

Julkinen esitelmä on tällä pohjalla vähintäänkin haasteellinen tehtävä.

5 kommenttia:

  1. Olen itsekin aikuisopiskelijana joutunut pitämään suullisen esityksen sekä ruotsiksi että englanniksi. Ruotsi oli mielestäni helpompi, vaikka edellisistä opinnoista olikin n. 30 vuotta aikaa. Esitykset pidettiin ryhmissä, meitä oli kolme (siis kaksi nuorta opiskelijatyttöä ja minä keski-ikäinen). Suullisen ruotsin lopputentti oli ryhmäkeskustelu, jota opettaja seurasi ja arvioi samalla.
    Mutta englannin suullinen esitys piti pitää yksin ja sitä jännitin aivan hirveästi. Olin opetellut sen lähes ulkoa ja se kyllä auttoi vähän.
    Uskon, että sinun esityksesi menee erittäin hyvin. Eikä se ole niin vakavaa, jos joku sana tai ilmaus unohtuukin. Niin käy muillekin.

    Hanne A.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...olisi voinut luulla, että kun on ruotsinlaivalla töissä, joutuu myös taalaamaan svenskaa - vaan suurimmat saavutukseni olivat yleensä "en trappa upp och en trappa ner" - tyyppisiä vastauksia, kun ruattalaiset kysyivät toalettia tai restaurangia. Ja jopa ahvenanmaalaiset työkaveritkin puhuivat suomea, joten saamatta sai niissä hommissa kielikylpy.

      Poista
    2. Eikös siellä ruotsinlaivalla ihan vaadita, että pitää osata ruotsia? Ja ahvenanmaalaisista olen luullut, ettei kukaan edes halua puhua suomea. Muistan, miten Maarianhaminassa eräs kaupan kassa kerran sanoi eräälle suomenkieliselle asiakkaalle, että kyllä sinun on osattava ruotsia, jos aiot viettää aikaasi täällä.

      Poista
    3. Hanne: kiitos rohkaisevista sanoista! Ihan hyvin se sitten meni, ei nyt erinomaisesti, mutta kuitenkin.

      Poista
    4. Tein keikkoja kymmenisen vuotta Viikkarin eri laivoilla enkä juurikaan törmännyt suomea taitamattomiin suomenruotsalaisiin. Ja nyt puhutaan siis asiakaspalvelutehtävistä. Täkkärit eli kansimiehet kyllä saattoivat puhua vain ruotsia. Taisimme olla toisen kielen taidoissamme aika lailla samalla viivalla niin me suomen- kuin ruotsinkielisetkin. Mutta aina on kunnioitusta herättävää se, että ylittää itsensä ja yrittää vaikka hapuillen sanoa sanottavansa. Eli hyvä Pirkko!

      Poista