Välillä tulee olo, että puhuisin ruotsia ihan kohtuullisesti jos
ajatus
ei olisi aina
niin paljon
hitaampi
kuin puhe.
Niin että osaamattomuudesta ei oikeastaan olekaan kyse, vaan synkronoinnista. Onhan se oikea sana?
Nyt vain toivon kovasti, että pääsen kurssista läpi, en millään haluaisi yrittää toista kertaa.
Ajatella, että olisin voinut aikoinaan oppia sujuvan ruotsinkielen ihan ilmaiseksi. Minun isäni oli kaksikielinen, kävi koulunsakin ruotsiksi. Meillä kotona ei kuitenkaan koskaan puhuttu ruotsia. Muistan vain yhden kerran, kun kysyin isältä, mikä on "metsä" ruotsiksi. "Skog", vastasi hän ja minusta se oli vallan ihmeellistä.
Tältä pohjalta olen kovasti sitä mieltä, että jos perheessä on mahdollisuus puhua useampaa kuin yhtä kieltä, niin siitä vaan, opettakaa ihmeessä lapsillenne!
Lopuksi näytän yhden jutun. Askartelimme tällaisen seinäkoristeen ja minusta se on aika hauska:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti