Lauantai-ilta ja tulin äsken töistä. Ihan pikku juttu vain lähellä meitä, eräs luokkakokous paikallislehden alkuviikon numeroon. Aamupäivällä kävin jututtamassa kanadalaista ringettevalmentajaa samaiseen lehteen.
Epäsäännöllinen työ ei ole koskaan haitannut minua, päinvastoin.Säännöllinen työ varmaan haittaisi, ajatuskin siitä, että tietäisin viikkojen ja kuukausien tarkkuudella milloin olen töissä, uuvuttaa.
Tässä on nyt ollut vähän työruuhkaa. Nytkin minun pitäisi kirjoittaa juttuja, huomisiltaan mennessä pitää saada neljä juttua tehtyä. Mutta en jaksa juuri nyt, onhan se päivä huomennakin ja huomenna ei tarvitse mennä minnekään.
Paikallislehtityö - olen nyt kesän ajan tehnyt sitä - on hauskaa ja jotenkin hämmentävää. Lukijat tuntuvat olevan kauhean lähellä. Lehti ja sen tekijät tunnetaan tarkkaan ja uusi kasvo herättää tietysti uteliaisuutta ja vähän epäluuloakin: osaako se muka mitään?
En olisi kovin hyvä julkkis. En todellakaan rakastaisi julkisuutta, sitä, että kaikki tuntisivat. Se on ristiriitaista, kun en koskaan ole epäröinyt kirjoittaa asioistani ja näyttää naamaani vaikkapa nyt tässä blogissa. Sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä. Sillä taas on, että joku voi luulla, että kirjoittaja on yhtä kuin hänen kirjoituksensa. Että jos vaikka minä kirjoitan jotain hauskaa, minä myös olen tavattoman hauska ihminen. Ja tällainen ajatus, jos mikä, on kiusallinen.
Virkamiesruotsin kurssista on nyt puolet käyty. En ihan tajunnut, kuinka paljon aikaa siihen menee eikä sitä ollut väliksi ajatellakaan kun se kuitenkin on käytävä. Mutta siihen kuluu kuitenkin kuusi tuntia neljä kertaa viikossa, matkoineen. Ei se mikään läpihuutojuttu ole.
Olen selvinnyt tähän asti ihan hyvin. Minulla on onneksi mukava vieruskaveri, jonka kanssa on hyvä harjoitella puhumista. Kurssiin kuuluu sekä suullinen että kirjallinen tentti kuin myös suullinen esitys omasta alasta. Sekin on sitten edessä ihan kohta, seuraavat kaksi viikkoa menevät nopeasti. Olen nyt keksinyt harjoitella ääneen puhumista samalla, kun ajan kurssille Laitilasta Turkuun ja takaisin. Jag kör en bil. Öööh, ööh. Näin se menee, joten harjoitus tulee tarpeeseen.
Nyt en kyllä jaksa muuta kuin lähteä koiran kanssa ulos. Se on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin vajota sohvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti