perjantai 28. marraskuuta 2014

Blogianalyysia

Muu ei enää auttanut, oli otettava pakkokeinot käyttöön. Nyt seinälläni on hehkuvanpunainen muistilappu, johon vihreällä huomiokynällä on kirjoitettu: 1H.

Se tarkoittaa sitä, että päivässä, ihan jokaisessa päivässä tästä päivästä lähtien on yksi tunti, jolloin istun tässä ja kirjoitan oppimistehtäviäni. Täysin siitä riippumatta, mitä muuta päivään mahtuu.

Tämän päivän tunti on jo istuttu ja sain mukavasti valmista aikaan.

Asiasta toiseen. Katsoin äsken, että Blogilistalla, johon tämäkin blogi kuuluu, on 57528 blogia. Omani on sijalla 4502, mikä tarkoittaa sitä, että listalla on noin 53000 blogia, joita luetaan vähemmän kuin tätä.
Niitä luetaan sitten todella vähän, kun tämäkään ei mikään lukijamagneetti ole.

Uskon, että jokainen bloggari on hyvillään, jos saa paljon lukijoita ja kommentteja. Minäkin olisin mutta olen riittävän realisti ymmärtääkseni, ettei tällainen opiskelupäiväkirja koskaan nouse lukevan yleisön suosikiksi. Suosituksi tulisi sillä, että kirjoittaisi naistenlehtiaiheista kuten vaatteista ja meikeistä sekä sisustamisesta. Ei haittaisi, jos olisi nuori ja kaunis, mutta ei sekään ole välttämätöntä, suosituissa bloggareissa on myös tavallisen näköisiä keski-ikäisiä naisia.

Tämä tukee sitä uskoa, joka minulla on aina ollut: tavallinen elämä on valtavan kiinnostavaa. Tavallisten ihmisten tavallinen elämä.

Eräs bloggarin menestymisen edellytys on se, että ilmoittautuu itse mahdollisimman monen blogin lukijaksi. Tuskin niitä blogeja ehtii koskaan lukemaan, ei millään voi ehtiä, mutta kun ilmoittautuu, saa omalle blogilleen lukijoita. Ihmiset ovat niin kohteliaita, etteivät kehtaa olla ilmoittautumatta jos toinen ilmoittautuu ensin. Ja kun sitten on paljon lukijoita, mainostajat kiinnostuvat - jos se on tärkeää.

Kiinnostavaa nähdä, mihin tämä blogimaailma menee. Nouseeko täältä tähtiä, jotka keksivät jonkun aivan uuden tavan kirjoittaa ja vaikuttaa ihmisiin? En usko, että tämä on tässä, luulen, että nyt on menossa sekoitusvaihe ja varsinainen kakku on vasta tulossa.

Onpa se tai hän mikä tai kuka tahansa toivon, että rahastaminen kuitenkin tapahtuu tyylikkäämmin kuin ilmaisia tuotteita kehumalla.

10 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus, Pirkko! Kuinka kauan olet itse blogannut? Muistaakseni luin sun blogiasi erinimisenä alun perin. Olen lukenut blogeja vuodesta 2010, jolloin itse aloitin ei-julkisen blogini. Viimeisin uusi ilmiö on ollut naisten blogien ammattimaistuminen eli kuvat otetaan heti järkkärillä, ollaan yhtäkkiä osa jotain blogiyhteisöä ja puolen vuoden kuluttua huokaillaan miten rankkaa tää blogaaminen on, kun asukuvia on niin vaikee ottaa marraskuun valossa! Aika moni emäntä mainostaa samoja villityksiä ja merkkejä kuin kaakattavat kanssasiskonsakin ja se vie kyllä mielenkiintoa pois. Ja helevetti soikoon, kirjoittavat vielä hintamerkinnätkin niin väärin, että kielipoliisilta menee sumpit väärään kurkkuun.

    Jokin aika sitten eräs Turkkarissa haastateltu tutkija kiteytti mun mielestäni hyvin bloggaamiseen olennaisesti liittyvän asian; sisustus- ja muotiblogien kanssa askartelevat ovat loistoesimerkki leikkivistä aikuisista! Jos blogista huomaa, että kirjoittaja näkee sen leikkimielisenä paikkana eikä ota itseään turhan vakavasti, tulee lukijallekin kiva fiilis. Tavarataivaan kilpavarustelu tai maaninen merkkihypetys tai ällistyttävän puleeratun kodin esittely karkottaa meikäläistyyppisen lukijan aika äkkiä. Olet oikeassa, että tavallisten ihmisten tarinat kiinnostavat meitä kaikkia, ja se aito ihminen nimenomaan sen kreisiminimalismin tai tavaranhankintahurmoksen takana. Näin minä sen asian näen, mutta ehkä olen väärässä.

    Sun blogiasi seuraan, koska se on hyvin kirjoitettu - sanat ja asiat putoilevat napakasti. Asiasisältö on kiinnostava monessakin mielessä ja mikä tärkeintä, saat lukijan monesti nauramaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista!
      Se aikaisempi blogini oli Ruusupensaan takaa ja sen lopetin kun alkoi tuntua, että aiheet toistivat itseään ja kirjoittaminen oli usein väkinäistä. Nyt välillä kaipaan sitä, on vaikea pysyä vain opiskelu- ja kirjoittamisaiheissa, kun tekisi mieli kertoa kaikenlaista.
      Siinä, että aikuiset leikkivät, ei ole mitään pahaa - etkä varmaan sitä tarkoittanutkaan.
      Se minua on ihmetyttänyt, että joissain suosituissa blogeissa ei ole juuri mitään sisältöä, ei yritystäkään. Juttu voi kulkea kerrasta toiseen onpa ollut sateista/pimeää/kylmää/lämmintä/kevät/kesä/syksy/talvi - rataa ja silti tekstiä kommentoidaan ja kehutaan vilkkaasti. Mutta jos kerran sellaisesta pidetään, niin hyvä on.

      Poista
    2. Juu, leikkivästä ihmisestä kirjoitti jo kulttuurihistorioitsija Huizinga aikoinaan ja leikin säilyttäminen tai löytäminen voisi aikuisenakin olla erinomainen juttu!

      Näyttää siltä, että blogikirjoittamiseen ja kommentointiin syntyy tietty kaanon, johon kuuluu tyhjänpäiväisyyksien toistaminen päivästä toiseen. Niin kuin sanoit, sisältöä ei monissa suosituissa blogeissa ole nimeksikään, mutta kaanoniin kuuluu hyväksyvä nyökyttely ja tämä tapa on jo ottanut paikkansa. Toisaalta nostan hattua kaikille julkisille bloggaajille, sillä hehän asettuvat alttiiksi myös anonyymien kuittailulle.

      Ehkä on niin, että blogit ovat isolle osalle sellaista ajanvietettä, jonka ei halutakaan olevan sisällöltään kovin ihmeellistä. Mistä näitä tietää. Sitä eniten ihmettelen, että ihmiset ehtivät päivittää "lifestyleään" vielä Instagramiin ja Facebookiinkin... mulla on ihan tarpeeksi tekemistä tässä blogin kirjoittamisessakin :-).

      Poista
    3. Elämme verkkoelämää... päivitämme kuulumisiamme niin ahkerasti, että emme jaksa edes soittaa ystävillemme enää. Me ihanaiset naiset huippuihanien lukijoidemme kanssa.

      Poista
  2. ...voi hyvänen aika, täytyy heti kommentoida itteään - ilmaislahjojen sijaan rakastan lukea ihmisten kirpparilöydöistä ;-).

    VastaaPoista
  3. Hei, voi olla noin, mutta ei välttämättä ;)
    Itse en toivo omalle blogilleni suurta lukijakuntaa vaan haluan sen säilyvän "salapaikkana", jonka vain jotkut löytävät. Lifestyle-blogeja en lue juuri ollenkaan, mutta niiden sijaan huomaan lukevani paljon uskosuomalaisblogeja, kirjablogeja ja valokuvablogeja, joissa on päivkirjanomaista kirjoitusta. Minulle on tärvkeää, että blogi on hyvin kirjoitettu ja jotenkin levollinen. Ettei fontti ole liian pientä eikä ulkoasu sekava. Pieniä asioita, mutta tärkeitä. Minusta on ollut hauskaa tutustua blogimaailmassa uusiin ihmisiin virtuaalisesti. Oikeassa elämässä en oikeastaan pystyisi olemaan vuorovaikutuksessa samalla tavalla, elämässä kun on juuri nyt aika paljon ihmisiä muutenkin. Mutta nämä etätuttuvuudet ovat monet aika antoisia.
    Se on totta, blogeissa on helposti toistoa. Sitä on vaikeaa välttää. Toisaalta - jos aiheet kiinnostavat, se ei ehkä haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Levollisuus onkin tärkeää. Olisi hauska katsoa kauniita kuvia, mutta jos niitä on liikaa, ei jaksa. Päivän asuistakin riittäisi yksi kuva, kaksi korkeintaan.
      Blogitutuista olen samaa mieltä kanssasi; kuvittelen joitakin hyviksi tutuikseni, vaikka emme ole koskaan tavanneet. Olisi kauhea järkytys tavata ja huomata, ettei pidäkään toisesta.

      Poista
  4. Siis ulkosuomalaisblogeja... Ja muitakin kirjoitusvirheitä. Täytyy etsiä silmälasit...

    VastaaPoista
  5. Hyvää pohdintaa! Olen itse miettinyt kovasti viime aikoina sitä - ja varmaan jossain vaiheessa kirjoitankin asiasta - että viekö blogi bloggaajaa vai bloggaaja blogia. Kun liityin Indiedaysiin, eräs ehtoni oli, että ei tarvitse blogata joka päivä - haluan kirjoittaa silloin, kun itsestä siltä tuntuu. Välillä useammin, välillä harvemmin. Kun olen huomannut välillä potevani huonoa omaatuntoa siitä, että postauksia on liian harvoin, niin olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tolkuttaa itselleni, että hei, mun blogi, mun tahti, mun asiat. Ja se on kyllä auttanut. Että palaa miettimään sitä, miksi alunperin alkoi noista postauksia tekemään - ja se, että tässä touhussa säilyy ilo ja into.
    Ja se on vihoviimeisin vaihe vapauden menetyksessä, jos alkaa noita lukijamääriä tuijottamaan ja niiden perässä kirjoittamaan - ilo tästä touhusta menee sen siliän tien. Muuten: blogilistan taulukot näyttävät vain blogilistan kautta blogia lukevat;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolustan blogeja ja bloggaamista täydestä sydämestäni, pidän niitä sananvapauden lähes ylimpänä ilmentymänä. Missä muualla voisi kirjoittaa julkisesti ja niin vapaasti kuin omassa blogissaan? Tästä vapaudesta onkin syytä pitää kiinni.
      Siinä, että mainostajat ovat suosittujen blogien perään, ei sinänsä ole mitään vikaa. Bloggaajalta vaadittaneen (sanon näin kun kokemusta ei ole) kuitenkin lujaa tahtoa ja rohkeutta jotta pysyisi sillä tiellä, jolla alunperin halusi kulkea.

      Poista