Palautekurssi on nyt lopullisesti suoritettu, sain palautteen ja arvosanan tänään. Kurssista tuli vain kolmonen ja jostain syystä se harmittaa ihan suhteettomasti.
Kolmonen on täysin riittävä arvosana, mutta se on silti vain "hyvä" eikä kiitettävä tai erinomainen. En tarkoita, että olisin mielestäni ansainnut kiitettävän tai erinomaisen ja olisin tässä nyt sitä perustelemassa. Ei. Ollakseni kiitettävä tai erinomainen minun pitäisi olla perusteellisempi ja kirjoittaa tieteellisemmin. Sorrun ylimalkaisuuteen ja huiteluun. Sorrun kuvittelemaan, että vastaanottaja ymmärtää, mitä tarkoitan, vaikka en sano sitä.
Tieteellisessä kirjoittamisessa kun on sanottava kaikki eikä oletettava yhtään mitään. Tieteellinen kirjoittaminen ei tunne rivienvälejä.
Muuta mainittavaa opiskelusta ei ole. Genreenharjaantumiskurssin tehtävää en ole kirjoittanut riviäkään moneen viikkoon. Katsoin tänään kalenteria ja sanoin itselleni, että heinäkuussa täytyy aloittaa.
Vaikka em. tehtävä ei ole edistynyt, en ole huolissani. Ajattelen sitä ja toivon ja uskonkin, että se kypsyy minun päässäni ja tulee sitä vaivattomammin ulos, mitä enemmän olen ajatellut.
Kun kirjoittaminen on parasta, tapahtuu juuri näin. Minulle kävi esimerkiksi eilen niin, että minulta tilattiin kolumni. Olin ajatellut erästä asiaa pari viikkoa ja muotoillut siitä mielessäni kolumnia jotta sitten, kun sellainen tilataan, on jotain valmista. Näin kävi: tuntui, kuin olisi ottanut tulpan pullon suusta; istuin koneen eteen ja plumps vain, siinä se oli.
Ajattelu ei ole ollenkaan hukkaan heitettyä aikaa. Paitsi ikävien asioiden ajattelu, sitä ei pitäisi tehdä ollenkaan.
Hyviä havaintoja - kun luin tuon rivienvälijutun tieteellisestä kirjoittamisesta, asia oikein kristallisoitui. Nuorena opiskelijana sitä ehkä automaattisesti kirjoitti selittävämmin ja vähemmin oletuksin. Ja varsinkin kun lähdemateriaali oli ulkomaankielistä, oli pohdittava tarkkaan ja perusteellisesti mitä tämä käsite oikeastaan tarkoittaa suomen kielessä. Semantiikassa möyryäminen oli aikaavievää, mutta myös mielenkiintoista. Kulttuurihistoriassa ehkä myös korostui selittäminen - kun tutkimisen kirjo on laaja, ei voi nojata siihen, että vastaanottajalle tämä tieto on varmaan tuttua kauraa...
VastaaPoistaAsiasta toiseen, käytkö koskaan Vammalan vaanhan kirjallisuuden päivillä?
En ole käynyt, vaikka mieli tekee. Nytkin ystäväni pyysi minua lähtemään, mutta en päässyt työasioiden takia. Lähellä siis oli tällä kertaa ja ehkä jonain vuonna vielä menen. Sinä käyt?
PoistaMinähän käyn. Uskollisesti vuodesta toiseen. En ihan tarkkaan muista aloitinko urani jo 1980-luvulla vai menikö 90-luvun puolelle? Yksi innostajista oli Alastaron ihana entinen kirjastonhoitaja. Menen tietysti senkin takia, että Vammala on on niin lähellä. Tule ihmessä joskus!
PoistaEhkä nähdään siellä jonain vuonna. Minulla tällaiset asiat tahtovat jäädä meinaamiseksi.
Poista