Vauva.fi - foorumilla käydään kovaa keskustelua ahneista ja häikäilemättömistä bloggareista. Ne tahtovat vain ilmaisia tavaroita eivätkä osaa käyttäytyä.
En tiennyt, että meno on noin vauhdikasta, sillä ilmaistavaramarkkinat eivät ymmärrettävistä syistä ole minun ulottuvillani. Keskimäärin kymmenen lukijaa päivässä ei ihan riitä siihen, että saisin Vuitton-laukun tai Korsin kellon "kokeiltavaksi". Olisin kyllä tosi hieno jos minulla olisi sellaiset.
Povasin joskus jossain muinaisessa päivityksessä, että blogimaailma tulee muuttumaan. Tämä on nyt sitä. Ensin joku bloggaaja nostetaan maineeseen ja sitten revitään alas kun maine on mennyt päähän. Samalla lukijoiden asenteet muuttuvat alun ihailusta kyllästymiseen ja näköjään jopa halveksuntaan.
En tiedä, keitä vauvapalstan myrsky koskee. Nuoret, kokemattomat bloggaajat taitavat olla suurimmassa vaarassa käsittää toimenkuva väärin.
Minua ei ole koskaan lähestytty yhdestäkään firmasta blogieni ansiosta, ei tämän eikä entisen. En ole myöskään painanut nappulaa, jolla hyväksyisin mainosten sijoittamisen blogiini. Mutta en voi vannoa, ettenkö olisi ottanut hyötyä irti, jos olisin suosittu. Mistä minä tiedän kun ei ole kokemusta?
Tai olenhan sentään saanut yhden tarjouksen: muuan aateliseksi esittäytynyt herra kutsui minut ratsastusretkelle ja mitä kaikkea nyt tarjosikaan. En vastannut hänelle mitään; ehkä kadun joskus.
Nyt menossa oleva keskustelu puuttuu myös siihen, että bloggaajia kutsutaan joihinkin lehdistötilaisuuksiin.
Vastasin kerran kyselyyn, jossa meiltä toimittajilta kysyttiin mielipiteitä blogimarkkinoinnista ja myös sitä, voiko bloggareita kutsua samoihin lehdistötilaisuuksiin toimittajien kanssa. Vastasin, että ei voi ja olen edelleen sitä mieltä. Markkinointi ja tiedottaminen ovat sentään kaksi eri asiaa tai ainakin niiden pitäisi olla. Markkinointipuolen illanviettoihin bloggarit ovat tietysti minunkin mielestäni tervemenneitä.
Seuraan hyvin harvoja blogeja. Jos huomaan, että päivitys on mainostekstiä, jätän lukematta. Palaan kyllä takaisin, jos muuten pidän blogista.
Eniten blogeissa harmittaa yletön kuvaaminen. Pystyn hahmottamaan bloggarin uudet jumppatrikoot, vaikka niistä ei olisikaan kymmentä kuvaa eri kulmista. Monet tekstit ovat jääneet lukematta vain siksi, etten viitsi selata ensin kuvia.
Jännittävää nähdä, mihin blogimaailma menee. Veikkaanpa - oikeastaan olen siitä aivan varma - että kaikenlaiseen himphamppuun kyllästyneet lukijat alkavat yhä innokkaammin etsiä pieniä, tiettyyn asiaan keskittyviä, lähes kuvattomia blogeja joita pitävät kirjoittamista opiskelevat keski-ikäiset naiset.
Ai tämä oli hyvä juttu, tuli typerä virne kasvoille. Melkein tunnistin pienen osan itseäni tuolta viimeisestä kappaleesta ;D
VastaaPoistaEi yhtään tiedä minä päivänä suosio räjähtää. Ole valmis!
PoistaAhhah. Lyömätön visio. Pirkko, blogit ovat aikuisten naisten leikkiä - paperinukkeleikkejä ja kotileikkejä. Huizingan Homo ludens eli leikkivä ihminen on reinkarnoitunut keski-ikäiseksi tantteroksi, joka pukee, meikkaa ja säätää pehkoaan, kunnes voimat ehtyvät. Siinä sivussa esitellään "lifestyleä", koska on hienompaa esitellä "lifestyleä" kuin elämäntapaa. Sitten tehdäänkin jo "smoothieta".
VastaaPoistaOlen oppinut blogeista paljon. Ymmärrän, että samanikäiset naiset voivat olla kuin vieraalta planeetalta. Olen kiitollinen (kaikki bloggaajatädit ovat vähintään kerran kuussa kiitollisia jostain), etten ole tavannut heitä livenä. Mutta ehdottomasti aion lukea jatkossakin muutamaa leikkiblogia, koska suppea maailmankuvani saa uutta boostia.
Niin ja sitten mennään taas paremmalla twistillä eteenpäin vai kuis se oli. Vakavasti puhuen en kuitenkaan vähättele blogeja yhtään, ne ovat yksi kanava jota voi seurata muiden ohella. Enemmän tietysti huvia kuin hyötyä.
VastaaPoista...tänään kahveella toimittajaystäväni lainasi jotakuta toista toimittajaa, jonka lausuman mukaan blogit ovat oman elämän toimittamista. Minusta se on hyvin sanottu.
VastaaPoista