Jossain suosituimpien ammattien listalla mainittiin taas media-ala. Toimittajan työ siis kiinnostaa nuoria, vaikka työpaikkoja ei pahemmin ole.
Onko ihme. Isossa julkisuudessa, so. televisiossa, näkyvät toimittajat ovat kauniisti kammattuja, tyylikkäitä ja tavattoman pätevän oloisia. He eivät hätkähdä mistään, vetävät vain kalliista salkuistaan lisää panama-papereita ja pistävät vastapuolen hikoilemaan. Ei auta, vaikka rötösherra vilauttaisi setelinippua, teräksenluja toimittaja hymähtää kömpelölle lahjontayritykselle ja lataa lisää vastaansanomatonta, aukottomaksi tutkittua taustatietoa pöytään.
Onko siis ihme, jos houkuttaa?
Mutta kun oikeasti se ei mene näin. Oikeasti se menee vaikka näin:
teen gallupia paikallislehteen. Gallupin teko on veemäisin homma mitä on. Aiheena ovat kesätyöt, pitää kysyä, oletko saanut kesätöitä.
Ajelen ympäri kuollutta pikku kylää ja tunnen itseni namutädiksi; olen namutäti ilman namuja, vaanin alaikäisiä. Löydän heitä huoltamon baarilta.
Käyn uhrieni kimppuun. Viisitoistavuotiaat eivät normaalistikaan ole tasapainoisia ja nyt, kun heitä haastatellaan lehteen, koko sakki on haljeta innosta.
- Onko sinulla kesätöitä, minä kysyn.
- On, nuori mies vastaa.
Otan kameran ja tähtään.
-Sitten vähän hymyä, minä sanon.
- Sano pillu, vieressä kiemurteleva kaveri kehottaa.
- Hymyä, sanon minä.
- Sano pillu, sano pillu, kaveri kaakottaa.
- Kuulehan, sanon minä, olen sen verran vanha täti, ettei minun kuulteni käytetä tuollaista kieltä.
- Ai, sanoo poika.
Hetken päästä istun taas pienessä punaisessa autossani ja pyyhin hiet otsalta. Tein uudenvuodenlupauksen etten enää syö autossa. Nyt kaivan hansikaslokerosta lohtupussin juustonaksuja ja tungen kourallisen suuhuni. Takapenkillä kenottaa edelliseltä keikalta lahjaksi saamani mainoslippalakki. Otin sen ilahtuneena, nöyrästi kiitellen vastaan.
Tämmöistä tämä on ja huomaa: minä en sanonut, että tämä on yleensä ottaen kamalaa ja hirveää vaan että tämä on.
Mutta ei siinä mitään. Jos edelleen haluat toimittajaksi, niin ehkä sinusta ei todellakaan ole muuhun.
Oli taas hykerryttävä juttu sulta. Ja lopetus eritoten. Gallupeista ovat avautuneet kaikki tuntemani paikallislehtitoimittajat. Kukaan ei haluaisi, mutta jonkun aina täytyy.
VastaaPoistaJa mitä nuorison edustajiin tulee, niin joo... Siinä se, kiteytetysti.
Mikä parasta, pääsen huomennakin tekemään gallupia! Tuskin maltan odottaa.
PoistaKirjoitus on niin totta, että ei edes naurata.
VastaaPoistaT. Entinen toimittaja
Jos vanha suola alkaa janottaa, voi aina muistella gallupintekoa, vai kuinka?
PoistaSe on oikein hyvin tepsivää shokkihoitoa! Tai sitten muistelee haastateltujen vaatimia korjauksia, kuten lisää -kin -päätteitä...
PoistaT. Edelleen Vahvasti Entinen Toimittaja