Seisoin tänään iltapäivällä vähän vaille viisi kauppakorkeakoulun käytävällä muutaman muun ihmisen kanssa. Me odotimme, että opettaja tulee ja päästää meidät sisään luokkaan, jossa kohta alkaisi tunti.
Seisoimme vaiti. Muutamat löysivät kiinnostavaa katsottavaa kännyköistään. Minä tarkastelin äärimmäisen mielenkiintoista seinää. Joku seisoi mitään tekemättä ja näkemättä, kuin kuollut.
Missään tapauksessa emme sanoneet sanaakaan toisillemme.
Olimme menossa kommunikaatiokurssille. English Communications Skills. Kunhan ovi avautuisi, ryhmä mykkiä puhkeaisi kuin ihmeen kautta puhumaan englanniksi.
Mikä tuli todistettua.
Olen siis osaltani aloittanut englannin suullisen taidon kurssin joka alkoi jo viime viikolla. Olin kaksi ensimmäistä kertaa pois enkä nyt saa olla enää yhtään jos aion päästä läpi.
Ajattelin etukäteen, että selviän varmasti kurssilta, mutta että muut siellä puhuvat paljon sujuvammin, nuoria kun ovat. Nyt huomasin senkin ennakkoluulon vääräksi. Miten olenkin kuvitellut, että kaikki nuoret osaavat nykyään englantia vaikka kuinka hyvin ja ääntävät kuin paikalliset.
Kauppakorkeakoululla ei muuten ole mitään tekemistä kurssin kanssa, kunhan on antanut tilansa kesäyliopiston käyttöön. Huomenna taas sinne, torstaina samaten. Niin kuluu tämä toukokuun loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti