Mahtaako minulle käydä vielä ohraisesti tutkinnon valmistumisen kanssa? Selasin taas englanninkursseja ja totesin, että niitä ei joko ole tai jos on, ovat mahdottomia minulle. Pahus sentään.
Ilmoittauduin hätäpäissäni Turun avoimen toukokuussa pidettävälle suullisen taidon kurssille vaikka en tiedä, hyväksyykö Jyväskylän yliopisto sitä. Jyväskylän tutkintovaatimuksiin kuuluu kaksi kolmen opintopisteen suuruista englanninkurssia, Turussa tarjolla on kaksi kurssia, joista toinen on kahden pisteen ja toinen neljän. Pisteitä on yhtä paljon mutta painotus erilainen.
No, se kahden pisteen kurssi oli nyt ainoa tähän hätään mahdollinen. En maksa sitä ennen kuin saan vahvistuksen hyväksyttävyydestä. Tässäkin on se huono puoli, että olen ensimmäisen kurssiviikon pois Suomesta.
Tein eilen netistä löytämäni taitotasotestin ja totesin olevani edelleen B2-tasolla englannissa. Se on ennenkin todistettu eikä mitään edistystä ole näköjään tapahtunut. B2-tason pitäisi olla riittävä korkeakouluopiskelijalle, mutta ei se käytännön elämässä oikein riitä muuhun kuin kevyeen jutusteluun. Kielitaito on ilman muuta yksi kehitettävä asia.
Jaa, mutta miksiköhän juuri siivosit pöydältäsi kieli-cd:t, jotka odottivat kuuntelemistaan monta kuukautta?
Muuten olen selaillut kandidaatintyöhön keräämiäni lähdeteoksia ja poiminut niistä käyttökelpoisia kohtia. Jos ehdin, käyn tänään kirjastossa hakemassa lisää.
Iltalukemisena minulla on parhaillaan F.E.Sillanpään Hurskas kurjuus. Otin sen työn alle, koska tulen opponoimaan kurssikaverini mm. tätä kirjaa käsittelevää työtä. On muuten erinomainen kirja, suosittelen.
Katkerahkona sokerina pohjalla: Kustannus Sammakko ilmoitti eilen, ettei halua lastenkirjaani kustannusohjelmaansa. Ei kai se heille oikein olisi sopinutkaan, mutta lähetin, kun on sentään turkulainen.
Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen ja kirjallisuuden opiskelijan opiskelupäiväkirja. Sivupoluilla kuljetaan kirjailijoiden jalanjäljillä ja puhutaan kirjoista.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste F.E.Sillanpää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste F.E.Sillanpää. Näytä kaikki tekstit
tiistai 1. maaliskuuta 2016
torstai 7. marraskuuta 2013
Tasaisen hyvä joskaan ei erinomainen
Nyt minulla on 75 opintopistettä koossa. 50 niistä olen suorittanut Jyväskylän avoimessa yliopistossa, loput Turussa. Kandidaattitieni puoliväli on pian käsillä.
Hyvin tasaista tämä on ollut. Opintosuoritusotteessa on vain kolmosia ja nelosia, kun ykkönen, kakkonen ja viitonenkin olisivat mahdollisia. Olen siis suoriutunut "hyvin" joskaan en "erinomaisesti".
Sain tänään arvion Kirjallisuustieteen perusteet -kurssista, joka oli työläs ja hankala ja jota teinkin monta viikkoa. Sain siitä kolmosen, vaikka opettaja käytti arvostelussaan sellaisia sanoja kuin "kummallinen" ja "aika erikoinen ratkaisu". Kolmosen sain, koska siellä kuitenkin oli myös sanoja "mielenkiintoinen" ja "sovelias".
Ja vielä hän sanoi
arvatkaamitäarvatkaamitä
"perehdy vielä ohjeisiin lähdeviitteiden merkitsemisestä".
Jos olisin nuori kirjoittajanalku, sanoisin tähän
VITTUOLENPEREHTYNYTMILJOONAKERTAA!!
Mutta en tietenkään käytä noin rumaa kieltä vaan totean, että lähdeviittausten oikeaoppiminen merkitseminen nyt vain näyttää olevan minulle hieman haasteellista.
Se, mikä työssäni oli opettajan mielestä kummallista oli suppeahko kuvaukseni kirjallisuudentutkimuksen kehityksestä; olin keskittynyt lähes yksinomaan kuvailemaan historiallista tilannetta Englannissa tiettynä ajanjaksona Eagletonin mukaan. Jo sitä tehdessäni tiesin, että se on kummallista, mutta en kuollaksenikaan löytänyt lähdekirjoistani tietoja, jotka olisivat valaisseet asiaa. Epäilemättä niitä siellä oli, en vain osannut ottaa. Luulen, että tällä kurssilla luennoille osallistumisesta olisi ollut suuri hyöty.
Sain muuten Kotimaisen kirjallisuuden historia -kurssistakin kolmosen. Se oli se kurssi, jonka oppimistehtävää oli tosi hauska tehdä.
Eikun eteenpäin. Kirjoittamisopintojen Faktan ja fiktion vuoropuhelu -kurssi alkaa olla loppusuoralla ja valmistautuminen kirjallisuuden verkkotenttiin jatkuu. Keittiölukemisena on parhaillaan Maria Jotunia, sängyn vieressä odottaa F.E.Sillanpää.
Jotunin ihmiset puhuvat hauskasti, niistä ei tiedä, ovatko ne ylenmäärin itsetietoisia vai vähän hitaammanpuoleisia järjenkäyttäjiä.
- Lopeta jo se lörpöttely ja mene maate!
- Saatanhan tuota mennä.
- Mitä siinä sitten enää istut, joudu!
- Voinhan joutua.
(Jotunia mukaillen)
Hyvin tasaista tämä on ollut. Opintosuoritusotteessa on vain kolmosia ja nelosia, kun ykkönen, kakkonen ja viitonenkin olisivat mahdollisia. Olen siis suoriutunut "hyvin" joskaan en "erinomaisesti".
Sain tänään arvion Kirjallisuustieteen perusteet -kurssista, joka oli työläs ja hankala ja jota teinkin monta viikkoa. Sain siitä kolmosen, vaikka opettaja käytti arvostelussaan sellaisia sanoja kuin "kummallinen" ja "aika erikoinen ratkaisu". Kolmosen sain, koska siellä kuitenkin oli myös sanoja "mielenkiintoinen" ja "sovelias".
Ja vielä hän sanoi
arvatkaamitäarvatkaamitä
"perehdy vielä ohjeisiin lähdeviitteiden merkitsemisestä".
Jos olisin nuori kirjoittajanalku, sanoisin tähän
VITTUOLENPEREHTYNYTMILJOONAKERTAA!!
Mutta en tietenkään käytä noin rumaa kieltä vaan totean, että lähdeviittausten oikeaoppiminen merkitseminen nyt vain näyttää olevan minulle hieman haasteellista.
Se, mikä työssäni oli opettajan mielestä kummallista oli suppeahko kuvaukseni kirjallisuudentutkimuksen kehityksestä; olin keskittynyt lähes yksinomaan kuvailemaan historiallista tilannetta Englannissa tiettynä ajanjaksona Eagletonin mukaan. Jo sitä tehdessäni tiesin, että se on kummallista, mutta en kuollaksenikaan löytänyt lähdekirjoistani tietoja, jotka olisivat valaisseet asiaa. Epäilemättä niitä siellä oli, en vain osannut ottaa. Luulen, että tällä kurssilla luennoille osallistumisesta olisi ollut suuri hyöty.
Sain muuten Kotimaisen kirjallisuuden historia -kurssistakin kolmosen. Se oli se kurssi, jonka oppimistehtävää oli tosi hauska tehdä.
Eikun eteenpäin. Kirjoittamisopintojen Faktan ja fiktion vuoropuhelu -kurssi alkaa olla loppusuoralla ja valmistautuminen kirjallisuuden verkkotenttiin jatkuu. Keittiölukemisena on parhaillaan Maria Jotunia, sängyn vieressä odottaa F.E.Sillanpää.
Jotunin ihmiset puhuvat hauskasti, niistä ei tiedä, ovatko ne ylenmäärin itsetietoisia vai vähän hitaammanpuoleisia järjenkäyttäjiä.
- Lopeta jo se lörpöttely ja mene maate!
- Saatanhan tuota mennä.
- Mitä siinä sitten enää istut, joudu!
- Voinhan joutua.
(Jotunia mukaillen)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)