Mukava tarina, mutta ei sittenkään

Tänään minua muisti WSOY. "Tarina on oikein mukava, mutta hieman liian tavanomainen, vielä siitä puuttuu se jokin," sanoi kustannustoimittaja, joka oli pannut alle nimensä. Taisi muuten olla ensimmäinen, joka kertoi nimensä eikä esiintynyt pelkkänä sinäjasinä -osastona.

Tämä hylsy koski taas kuvakirjatekstiä ja tätäkin voinen pitää ainakin vähän positiivisena kun siinä sentään oli jotain muuta kuin pelkkä "ei sovi kustannusohjelmaamme".

WSOYn kustannustoimittaja kiitteli myös taiteilijan kuvanäytteitä kauniiksi. Se on selvä, ne ovat kauniita, sen olen tiennyt koko ajan.

Wannabe-kirjailijan taival kulkee hylsystä hylsyyn. Mutta vasta sitten on mielestäni lupa synkistyä, jos tietää, että on aivan varmasti yrittänyt kaikkensa, tehnyt parhaansa ja vielä vähän enemmän ja silti hylätään. Sitten varmaan on aika uskoa, että jokin muu työ sopii paremmin.

Se kuuluisa hylsy

Tältä se näyttää. Tämä on ihan oikea Hylsy, tuoreeltaan omasta sähköpostistani kopioitu:

"Arvoisa vastaanottaja

Parhaat kiitokset lähettämästäsi kirjaehdotuksesta, johon olemme mielenkiinnolla tutustuneet. Valitettavasti joudumme toteamaan, ettemme kuitenkaan voi sisällyttää sitä kustannusohjelmaamme.

Kunnioittavasti,

KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVA

Lasten ja nuorten kirjat"

Tämä hylsy koski helmikuussa lähettämääni lasten kuvakirjatekstiä. Halusin vain näyttää, millainen kustantamojen hylkäyskirje on. Minä olen siis se "Arvoisa vastaanottaja" ja todennäköisesti myös "Lasten ja nuorten kirjat" on joku ihminen, vaikka hän ei nimeään kerrokaan.

Muuten kuuluu hyvää. Opintosuoritusotteeseeni on nyt kirjattu kandidaatintyön kiitettävä arvosana, englanninkurssilla olen jo pitänyt oman suullisen esitykseni ja enää yksi kurssikerta on jäljellä ja sitten edessä on vain pitkä kesä, jonka kuluessa (liian pian) ei tarvitse ajatella mitään opiskelujuttuja.

Enkä edes valehtele kun sanon, ettei tuo hylsy kirpaissut kuin pienen hetken.