Järkytys kirjastossa

Tämän vuoden viimeinen juttu tuli valmiiksi. Ei kovin kummoisia enää saanut puristettua.

Ensi viikon vietän pienen Nelli-tytön kanssa kun hänen vanhempansa ovat töissä. Paneudun vakavissani tähän asiaan ja siksi aion sulkea itseltäni kaikki sähköiset yhteydet. Eipä nettipaasto muutenkaan pahaa tee.

Tähän liittyen kerron vielä, miten näin pari päivää sitten kirjastossa seuraavan tapauksen:

äiti tuli kahden pienen poikansa kanssa lastenkirjastoon. Pojat hakivat itselleen kirjat ja kolmikko istui vieretysten penkille. Äiti katsoi pienemmän, ehkä neljävuotiaan pojan ottamaa kirjaa ja totesi, ettei poika voi sitä katsoa, koska

-Siinä on tekstiä, ei siinä ole vain kuvia.

Siinä he kumminkin istuivat, kaikki kolme. Pojat tutkivat kirjojaan, äiti tutki jotakin, ehkä puhelintaan, kukaan ei puhunut.

Pojat eivät kertaakaan pyytäneet äitiään lukemaan, eivät kertaakaan kysyneet, mitä kirjoissa sanotaan.

Positiivista oli kumminkin se, että he olivat siellä, kirjastossa. Entäpä ne, jotka eivät pääse sinne koskaan?