Kieliopinnot hyväksyttiin!

Sain äsken Jyväskylän yliopistolta sähköpostia: kaikki Turussa suorittamani kieliopinnot on hyväksytty myös Jyväskylässä. Tämä tarkoittaa sitä, että minun ei todellakaan tarvitse enää suorittaa kandidaatintutkintoa varten yhtään kurssia.

Päivän hyvä uutinen, kiitos, Jyväskylä!

Puhun kieliä

Sain vihdoin vahvistuksen sille, että minulla on paikka toukokuussa alkavalla englannin suullisen taidon kurssilla. Olin jo huolissani, että ilmoittautuminen on epäonnistunut kun mitään ei kuulunut.

Suhtaudun muuten aika huolettomasti kurssin alkamiseen, uskon, että selviän siitä. Toivottavasti tämä ylimielisyys ei kostaudu.

Tiedän, että olen hyvin kaukana siitä sujuvuudesta, jolla minua paljon nuoremmat puhuvat englantia. He ovat kasvaneet maailmassa, jossa englanti on ollut luonteva osa vähän siellä ja täällä, on ollut tietokonepelejä ja paljon suullisia harjoituksia koulussa, vaihto-oppilasvuosia ja joka puolella soivaa  englanninkielistä musiikkia. Minulta kaikki tämä on puuttunut, edes musiikki ei kiinnostanut nuorena yhtään.

Kielten oppiminen oli minulle helppoa. Kun olin toisella luokalla kansakoulussa, pyysin opettajalta, että saisin tulla kolmasluokkalaisten englannintunneille. Hän lupasi ja niinpä jäin aina tiistaisin kouluun kun muu luokka pääsi kahdeltatoista, olin yhden ylimääräisen tunnin koulussa muuten vain ja sitten kolmasluokkalaisten poikien englannintunnilla yhdestä kahteen. Siihen aikaan tytöille ja pojille englantia opetettiin erikseen. Seuraavana vuonna opettaja olisi ottanut minut neljäsluokkalaisten tunneille, mutta rehtori ei antanut lupaa ja niinpä kävin alkeet kahteen kertaan.

Perusta on siis hyvä, mutta muuten en voi kehua. Tulen toimeen. Saan asiani hoidettua, tavalla tai toisella. Olen päättänyt, etten pelkää puhua enkä ajattele, etten osaa. Taivas ei putoa vaikka tekee virheen.

Toukokuu menee englantia opiskellessa, mutta ensin käyn Irlannissa käytännön harjoituksissa. Kuinkas ne Erean Busin lippuvaraukset nyt vaihdetaankaan oikeisiin lippuihin ja mistä lähtee lautta Aran-saarille?

 

Kun on kotona, on aikaa

Kielikurssiasiassa on tapahtunut sen verran, että asiaa kysyttyäni sain Jyväskylän yliopistolta tiedon, että Turussa jo suorittamani ruotsin kurssi kelpaa myös heille, samoin englannin kirjallinen, johon olen aikeissa mennä syksyllä. Englannin suullinen, johon olen ilmoittautunut Turkuun, on vielä epävarma.

Tällä viikolla kaikissa töissäni on ollut yksi päämäärä: pitää huominen aamupäivä tyhjänä, jotta voisin kirjoittaa kandidaatintyöni välitehtävää, joka pitää palauttaa viimeistään sunnuntaina. Ehdottomasti en aio olla kenenkään käytettävissä ennen puoltapäivää - paitsi sen hoitokoiran, jonka pitää päästä aamulenkille.

Tässä ollaan muuten erään, freelancerille kovin tutun asian äärellä: miten saada ympäristö arvostamaan freen työaikaa tai miten oppia arvostamaan sitä edes itse? Lasketaan nyt sitten opiskelukin työajaksi tässä kohtaa.

Se, joka aikoo jäädä kotiin tekemään jotain työtä, saa olla varma, että hänellä uskotaan tämän tapahduttua olevan aina aikaa



hoitaa
                         asioita
           isoja
                               ja               järjestää                      pieniä
ihmisiä  
                         ihan
                                      vaan                                   hoitaa hoitaa hoitaa
             vähän
olla                                                         aina
                        koiria
                                             käytettävissä
        tavattavissa

                                                                       puhumaanpuhelimessanointuntikerrallaan

ILMAN MUUTA 


koska eihän hän, freelancer siis, tee mitään tai jos tekee, sen voi tehdä joskus toiste.

Jääkö tämä nyt kielikurssista kiinni?

Mahtaako minulle käydä vielä ohraisesti tutkinnon valmistumisen kanssa? Selasin taas englanninkursseja ja totesin, että niitä ei joko ole tai jos on, ovat mahdottomia minulle. Pahus sentään.

Ilmoittauduin hätäpäissäni Turun avoimen toukokuussa pidettävälle suullisen taidon kurssille vaikka en tiedä, hyväksyykö Jyväskylän yliopisto sitä. Jyväskylän tutkintovaatimuksiin kuuluu kaksi kolmen opintopisteen suuruista englanninkurssia, Turussa tarjolla on kaksi kurssia, joista toinen on kahden pisteen ja toinen neljän. Pisteitä on yhtä paljon mutta painotus erilainen.

No, se kahden pisteen kurssi oli nyt ainoa tähän hätään mahdollinen. En maksa sitä ennen kuin saan vahvistuksen hyväksyttävyydestä. Tässäkin on se huono puoli, että olen ensimmäisen kurssiviikon pois Suomesta.

Tein eilen netistä löytämäni taitotasotestin ja totesin olevani edelleen B2-tasolla englannissa. Se on ennenkin todistettu eikä mitään edistystä ole näköjään tapahtunut. B2-tason pitäisi olla riittävä korkeakouluopiskelijalle, mutta ei se käytännön elämässä oikein riitä muuhun kuin kevyeen jutusteluun. Kielitaito on ilman muuta yksi kehitettävä asia.

Jaa, mutta miksiköhän juuri siivosit pöydältäsi kieli-cd:t, jotka odottivat kuuntelemistaan monta kuukautta?

Muuten olen selaillut kandidaatintyöhön keräämiäni lähdeteoksia ja poiminut niistä käyttökelpoisia kohtia. Jos ehdin, käyn tänään kirjastossa hakemassa lisää.

Iltalukemisena minulla on parhaillaan F.E.Sillanpään Hurskas kurjuus. Otin sen työn alle, koska tulen opponoimaan kurssikaverini mm. tätä kirjaa käsittelevää työtä. On muuten erinomainen kirja, suosittelen.

Katkerahkona sokerina pohjalla: Kustannus Sammakko ilmoitti eilen, ettei halua lastenkirjaani kustannusohjelmaansa. Ei kai se heille oikein olisi sopinutkaan, mutta lähetin, kun on sentään turkulainen.