Tämä liittyy kirjoittamiseen nyt vain löyhästi.
Minulla on uusi auto. Ostin sen eilen: kattoluukulla varustettu Citroen C3 jonka väri on nimeltään Rouge Lucifer.
Olen kertonut vanhasta autostani, Citroen Xantiasta etenkin edellisessä blogissani Ruusupensaan takaa. Xantia oli uskollinen kumppanini lähes viisitoista vuotta, se vei minut hevosvaellukselle Lappiin, Orivedelle kirjoittamaan, sukulaisten ja ystävien luo ja tietysti tuhansille juttukeikoille. Olen eksynyt sen kanssa, jäänyt roikkumaan töyräälle, joutunut kolariin, kuljettanut liftareita ja yhden kuolleen kissan. Olin tyytyväinen mukavaan ja luotettavaan kulkupeliini ja kuitenkin hylkäsin sen surutta, kun iskin silmäni Pieneen Punaiseen.
Auto merkitsee ihmiselle aika paljon, minullekin, vaikka sanon aina, ettei sillä mitään väliä ole, kunhan on joku.
Xantia oli tavallinen, valkoinen perheauto. Rouge Lucifer kattoluukulla ei ehkä ihan ole ja siinä on vissi ero.
Tietenkään auto ei ole uusi, tuskin minulla on ikinä varaa ostaa uutta autoa. Tämä on kymmenen vuotta vanha, mutta minun silmissäni niin kaunis.
Ja mikä parasta,
siinä on toimiva radio
josta tulee muutakin kuin Samuli Edelmania.
Anteeksi tämä häikäilemätön eksyminen aiheesta. Mutta eikö olekin oletettavaa, jopa todennäköistä, että kirjoittamisenikin saa aivan uutta puhtia Rouge Luciferista?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Citroen Xantia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Citroen Xantia. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)