Näytetään tekstit, joissa on tunniste palautteen antaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palautteen antaminen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Rivienvälejä ei ole

Palautekurssi on nyt lopullisesti suoritettu, sain palautteen ja arvosanan tänään. Kurssista tuli vain kolmonen ja jostain syystä se harmittaa ihan suhteettomasti.

Kolmonen on täysin riittävä arvosana, mutta se on silti vain "hyvä" eikä kiitettävä tai erinomainen. En tarkoita, että olisin mielestäni ansainnut kiitettävän tai erinomaisen ja olisin tässä nyt sitä perustelemassa. Ei. Ollakseni kiitettävä tai erinomainen minun pitäisi olla perusteellisempi ja kirjoittaa tieteellisemmin. Sorrun ylimalkaisuuteen ja huiteluun. Sorrun kuvittelemaan, että vastaanottaja ymmärtää, mitä tarkoitan, vaikka en sano sitä.

Tieteellisessä kirjoittamisessa kun on sanottava kaikki eikä oletettava yhtään mitään. Tieteellinen kirjoittaminen ei tunne rivienvälejä.

Muuta mainittavaa opiskelusta ei ole. Genreenharjaantumiskurssin tehtävää en ole kirjoittanut riviäkään moneen viikkoon. Katsoin tänään kalenteria ja sanoin itselleni, että heinäkuussa täytyy aloittaa.

Vaikka em. tehtävä ei ole edistynyt, en ole huolissani. Ajattelen sitä ja toivon ja uskonkin, että se kypsyy minun päässäni ja tulee sitä vaivattomammin ulos, mitä enemmän olen ajatellut.

Kun kirjoittaminen on parasta, tapahtuu juuri näin. Minulle kävi esimerkiksi eilen niin, että minulta tilattiin kolumni. Olin ajatellut erästä asiaa pari viikkoa ja muotoillut siitä mielessäni kolumnia jotta sitten, kun sellainen tilataan, on jotain valmista. Näin kävi: tuntui, kuin olisi ottanut tulpan pullon suusta; istuin koneen eteen ja plumps vain, siinä se oli.

Ajattelu ei ole ollenkaan hukkaan heitettyä aikaa. Paitsi ikävien asioiden ajattelu, sitä ei pitäisi tehdä ollenkaan.