Opiskelu tuntuu jo vanhalta jutulta. Yliopiston sivuille on kuitenkin pakko palata, sillä korkeakoulujen yhteishaku lähestyy. Minun on siis haettava Jyväskylän yliopiston humanistiseen tiedekuntaan, vaikka olen jo tehnyt kaikki opinnot. Tiedekunta sitten myöntää tutkinnon toivottavasti.
Vietin taas tovin jos toisenkin etsimällä selkeää tietoa siitä, pitääkö minun todistaa Turussa tehdyt suomen kielen opinnot ennen vai jälkeen hakulomakkeen lähettämistä ja kun joka tapauksessa täytyy jonnekin todistaa, niin miten ja millä? Luulen nyt olevani selvillä.
Viime päivinä olen ajatellut - selkeämmin kuin ennen - sitä, että minkä tahansa kirjoittamisen lajin valitseekin, siihen kannattaa keskittyä.
Suomeksi se tarkoittaa sitä, että jos haluaa kirjailijaksi, ei kannata haaveilla toimittajan työstä. Saati ryhtyä siihen.
Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen ja kirjallisuuden opiskelijan opiskelupäiväkirja. Sivupoluilla kuljetaan kirjailijoiden jalanjäljillä ja puhutaan kirjoista.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittamisen perusopinnot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoittamisen perusopinnot. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 5. helmikuuta 2017
perjantai 2. joulukuuta 2016
Yhteenveto: kannattiko opiskella kirjoittamista ja jos, niin miksi?
Mitä minulle jäi käteen näistä vuosista ja erityisesti kirjoittamisen perus- ja aineopinnoista? Se varmaan selviää vasta pitemmän ajan myötä, mutta jotain voin sanoa jo nyt.
Teenkö nyt parempia lehtijuttuja kuin ennen opintoja? En mielestäni.
Löysinkö kirjoittamisen ilon; aloittaessani toivoin, että löytäisin. Löysin hetkittäin, mutta mitään pysyvää iloa en tunne. Kirjoittaminen on yhtä puuduttavaa ja tahmeaa kuin ennenkin jos on ollakseen.
Tuliko minusta kirjailija? Pahus vieköön, ei tullut.*
Sainko paremmat valmiudet kirjailijan työhön? Sain, nyt ymmärrän paremmin, millainen prosessi kirjan kirjoittaminen on. Tunnistan myös itsessäni ne tekijät, joiden takia ikiaikainen haaveeni kirjailijuudesta ei ole toteutunut.
Osaan nyt paremmin arvioida muiden tekstejä.
Olen ennenkin sanonut tämän ja sanon taas: kenenkään ei pidä luulla, että yliopistossa tehdään kirjailijoita. Tiedän, että joku luulee niin, kuvittelee, että kirjoittamisen opiskelijoiden tyyliä ja sanavalintoja ohjaillaan, mutta se ei taatusti pidä paikkaansa.
Kenen kannattaa pyrkiä opiskelemaan kirjoittamista? Kenen tahansa kirjoittamisesta kiinnostuneen tai kirjoittamista työssään tarvitsevan. Erityisesti sen, jolla on puolivalmis romaaniaihio, sillä genreenharjaantumiskursseilla kirjan hiomiseen saa paljon tukea ja siitä voi tulla valmis kirja. Jokaisen täytyy kuitenkin suorittaa monta kurssia ennen kuin siellä genreenharjaantumisessa ollaan.
Kannattiko opiskella kirjoittamista? Ehdottomasti.
Teenkö nyt parempia lehtijuttuja kuin ennen opintoja? En mielestäni.
Löysinkö kirjoittamisen ilon; aloittaessani toivoin, että löytäisin. Löysin hetkittäin, mutta mitään pysyvää iloa en tunne. Kirjoittaminen on yhtä puuduttavaa ja tahmeaa kuin ennenkin jos on ollakseen.
Tuliko minusta kirjailija? Pahus vieköön, ei tullut.*
Sainko paremmat valmiudet kirjailijan työhön? Sain, nyt ymmärrän paremmin, millainen prosessi kirjan kirjoittaminen on. Tunnistan myös itsessäni ne tekijät, joiden takia ikiaikainen haaveeni kirjailijuudesta ei ole toteutunut.
Osaan nyt paremmin arvioida muiden tekstejä.
Olen ennenkin sanonut tämän ja sanon taas: kenenkään ei pidä luulla, että yliopistossa tehdään kirjailijoita. Tiedän, että joku luulee niin, kuvittelee, että kirjoittamisen opiskelijoiden tyyliä ja sanavalintoja ohjaillaan, mutta se ei taatusti pidä paikkaansa.
Kenen kannattaa pyrkiä opiskelemaan kirjoittamista? Kenen tahansa kirjoittamisesta kiinnostuneen tai kirjoittamista työssään tarvitsevan. Erityisesti sen, jolla on puolivalmis romaaniaihio, sillä genreenharjaantumiskursseilla kirjan hiomiseen saa paljon tukea ja siitä voi tulla valmis kirja. Jokaisen täytyy kuitenkin suorittaa monta kurssia ennen kuin siellä genreenharjaantumisessa ollaan.
Kannattiko opiskella kirjoittamista? Ehdottomasti.
* Tuli minusta sittenkin kirjailija. Tässä, ole hyvä. Myös äänikirjana.
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Suoritin kurssin ja aloin sitten ihmetellä
Palautekurssi tuli valmiiksi, lähetin äsken viimeisen tehtävän eli oppimispäiväkirjan matkaan.
Tällä pitkältä (aloitimme jo huhtikuussa) ja helpolta tuntuneella verkkokurssilla olemme kirjoittaneet ensin yksin tarinan kirjoittamista opiskelevasta Jussista ja sitten saman ryhmässä. Lisäksi olen lähettänyt kolme omaa, aiemmin kirjoitettua tekstiä toisten arvioitaviksi. Käytin yhtä romaanikatkelmaa, yhtä kuunnelmaa ja yhtä lastenkirjapätkää.
Olen antanut palautetta yhdestä novellista ja yhdestä elokuvakäsikirjoituksesta tai sen osasta. Alussa mainituista Jussi-tarinoista annettiin myös palautteita ja pohdittiin omaa palautteen antamisen ja saamisen historiaa. Lopuksi vielä arvioimme itse antamaamme palautetta.
Kaiken tämän lisäksi meillä oli yksi noin kaksi tuntia kestänyt verkkoistunto, jossa löysähkösti jutustelimme palautteesta.
Kurssikirjallisuus on kaikki ollut verkossa, yhtään kirjaa ei ole tarvinnut hankkia.
Nyt keskityn taas genreenharjaantumiseen. En aloita yhtään uutta kurssia ennen kuin se on suoritettu.
Luin avoimen yliopiston sivuilta, että kirjoittamisen opintoihin on ollut taas paljon hakijoita. Kuinka paljon, sitä ei sanottu. Varmaan kuitenkin niin paljon, etteivät kaikki pääse ja moni joutuu pettymään.
En vieläkään ymmärrä, miksi itse sain niin vähän pisteitä kun hain tänne. Nyt en muista, oliko niitä kolme vai kolme ja puoli? Ainakin siinä oli kaksi pistettä hakutehtävästä ja yksi kirjoittajakokemuksesta. Minulla oli kuitenkin takanani tuhansia lehtijuttuja (kokemusta), mm. 150 viihdenovellia ja muutama jatkokertomus (ovat nekin julkaisuja), kirjoittajaryhmän ohjaamista (opettaminen) sekä suomen kielen perus- ja draamakirjoittamisen erikoistumisopinnot suoritettuina.
Kysynpä vaan, mitä ne ovat tehneet, jotka saivat lähemmäs täydet eli seitsemän pistettä? Ihan vilpittömästi tahtoisin tietää.
Joten älkää lannistuko, vaikka ovi ei heti aukea! Ylös vaan ja uudestaan yrittämään. Ainakin kirjoittajakokemus karttuu niitä hakemuksia väsäillessä.
Tällä pitkältä (aloitimme jo huhtikuussa) ja helpolta tuntuneella verkkokurssilla olemme kirjoittaneet ensin yksin tarinan kirjoittamista opiskelevasta Jussista ja sitten saman ryhmässä. Lisäksi olen lähettänyt kolme omaa, aiemmin kirjoitettua tekstiä toisten arvioitaviksi. Käytin yhtä romaanikatkelmaa, yhtä kuunnelmaa ja yhtä lastenkirjapätkää.
Olen antanut palautetta yhdestä novellista ja yhdestä elokuvakäsikirjoituksesta tai sen osasta. Alussa mainituista Jussi-tarinoista annettiin myös palautteita ja pohdittiin omaa palautteen antamisen ja saamisen historiaa. Lopuksi vielä arvioimme itse antamaamme palautetta.
Kaiken tämän lisäksi meillä oli yksi noin kaksi tuntia kestänyt verkkoistunto, jossa löysähkösti jutustelimme palautteesta.
Kurssikirjallisuus on kaikki ollut verkossa, yhtään kirjaa ei ole tarvinnut hankkia.
Nyt keskityn taas genreenharjaantumiseen. En aloita yhtään uutta kurssia ennen kuin se on suoritettu.
Luin avoimen yliopiston sivuilta, että kirjoittamisen opintoihin on ollut taas paljon hakijoita. Kuinka paljon, sitä ei sanottu. Varmaan kuitenkin niin paljon, etteivät kaikki pääse ja moni joutuu pettymään.
En vieläkään ymmärrä, miksi itse sain niin vähän pisteitä kun hain tänne. Nyt en muista, oliko niitä kolme vai kolme ja puoli? Ainakin siinä oli kaksi pistettä hakutehtävästä ja yksi kirjoittajakokemuksesta. Minulla oli kuitenkin takanani tuhansia lehtijuttuja (kokemusta), mm. 150 viihdenovellia ja muutama jatkokertomus (ovat nekin julkaisuja), kirjoittajaryhmän ohjaamista (opettaminen) sekä suomen kielen perus- ja draamakirjoittamisen erikoistumisopinnot suoritettuina.
Kysynpä vaan, mitä ne ovat tehneet, jotka saivat lähemmäs täydet eli seitsemän pistettä? Ihan vilpittömästi tahtoisin tietää.
Joten älkää lannistuko, vaikka ovi ei heti aukea! Ylös vaan ja uudestaan yrittämään. Ainakin kirjoittajakokemus karttuu niitä hakemuksia väsäillessä.
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Ilmainen vinkki uusille opiskelijoille
Jos joku kirjoittamisen opintoihin parhaillaan hakeva sattuu lukemaan tätä niin nyt tulee hyvä vinkki: jos pääset aloittamaan opiskelun, uhraa sen verran paperia ja tulostimen mustetta, että tulostat kaikki kirjoittamasi ja mielellään myös saamasi tekstit. Äläkä jätä hommaa vielä tähän, osta myös kunnon mappi, pistä papereihin reiät ja säilö ne sinne mappiisi.
Eikä tämäkään vielä riitä. Hanki myös muistitikku, talleta kaikki sama sinne tikulle ja säilytä tikkua varmassa tallessa.
Jos tämän teet, kiität vielä itseäsi jonain päivänä.
Asia on nimittäin niin, että opiskelun aikana tehtyihin teksteihin voidaan palata myöhemmin. Minä esimerkiksi kaivoin esiin yhden perusopinnoissa tekemäni draamatekstin jotta voisin käyttää sitä nyt palautekurssilla.
Sanoinko kaivoin?
No niin kaivoinkin. Sillä minä en ole säilönyt tekstejäni järjestelmällisesti vaan sinne ja tänne. Draamatekstiäni ei ollut kannettavassa eikä pöytäkoneessa. Ei sitä ollut ulkoisella kovalevyllä eikä muistitikulla. Eipä sitä ollut tulosteenakaan.
Sitä ei ollut missään.
Onneksi oli yksi toinen. Ei sekään helposti löytynyt.
Seuraavaksi minun pitää arvioida toisen opiskelijan elokuvakäsikirjoitusta. Hän puolestaan arvioi minun kuunnelmaani. Me leikimme oikeita opettajia, annamme toisillemme jopa arvosanat.
Syksyllä alkaviin kirjoittamisen opintoihin on muuten parhaillaan hakuaika menossa, loppuu 29.4. Suosittelen lämpimästi.
Eikä tämäkään vielä riitä. Hanki myös muistitikku, talleta kaikki sama sinne tikulle ja säilytä tikkua varmassa tallessa.
Jos tämän teet, kiität vielä itseäsi jonain päivänä.
Asia on nimittäin niin, että opiskelun aikana tehtyihin teksteihin voidaan palata myöhemmin. Minä esimerkiksi kaivoin esiin yhden perusopinnoissa tekemäni draamatekstin jotta voisin käyttää sitä nyt palautekurssilla.
Sanoinko kaivoin?
No niin kaivoinkin. Sillä minä en ole säilönyt tekstejäni järjestelmällisesti vaan sinne ja tänne. Draamatekstiäni ei ollut kannettavassa eikä pöytäkoneessa. Ei sitä ollut ulkoisella kovalevyllä eikä muistitikulla. Eipä sitä ollut tulosteenakaan.
Sitä ei ollut missään.
Onneksi oli yksi toinen. Ei sekään helposti löytynyt.
Seuraavaksi minun pitää arvioida toisen opiskelijan elokuvakäsikirjoitusta. Hän puolestaan arvioi minun kuunnelmaani. Me leikimme oikeita opettajia, annamme toisillemme jopa arvosanat.
Syksyllä alkaviin kirjoittamisen opintoihin on muuten parhaillaan hakuaika menossa, loppuu 29.4. Suosittelen lämpimästi.
perjantai 2. toukokuuta 2014
Tervetuloa leppoisaan ilmapiiriin
Tänään olen puuhastellut useiden uusien alkujen kanssa.
Ensin tein pitkän listan uusimman kirjoittamisen kurssini kirjoista ja lähdin sen kanssa kirjastoon. Sain siis eilen valmiiksi Kirjoittamisen historia ja tutkimus -kurssin ja ilmoittauduin saman tien Tietokirjoittamisen kurssille.
Kirjakassi auton etupenkillä ajoin Laitilaan ja kävin sopimassa uusista työkuvioistani. Liittyy kirjoittamiseen ja siihen, mitä kerroin aiemmin talvella (ja mitä kukaan ei enää muista).
Kotona kirjoitin vielä sisältökuvauksia tulevan syksyn kansalaisopiston kursseihini. Näitä kuvauksia tarvitaan opiston opinto-ohjelmassa. Näin kovasti vaivaa keksiäkseni mahdollisimman houkuttelevan kuvauksen uuteen luovan kirjoittamisen kurssiini jotta sinne tulisi ihmisiä ja se ylipäätään toteutuisi. Tietysti juuri silloin tuntui siltä, etten keksi yhtään mitään, en puisevintakaan luonnehdintaa tuosta elähdyttäväksi ja uusia, raikkaita luovuuden virtoja avaavaksi tarkoitetusta ihmeellisestä oppijaksosta. Lopulta päädyin toivottamaan opiskelijat tervetulleiksi leppoisaan ilmapiiriin.
Pirustako minä tiedän, kuinka leppoisaa se tulee olemaan.
En edes vielä tiedä, millainen tuo luovan kirjoittamisen kurssi tulee olemaan. Tietysti siitä on jo ohjelmarunko olemassa, mutta sisällön luominen teettää vielä paljon työtä.
Sen sen sijaan tiedän, millainen kurssi ei ole. Se ei ole kurssi, jossa kaikki kirjoittavat samasta aiheesta ja kehuvat sitten toistensa kirjoituksia. Sellainenkin kurssi voi olla hauska, mutta siellä ei opi juuri mitään. Se on vähän kuin laitettaisiin joukko soittotaidottomia pianojen eteen ja käskettäisiin soittaa mutta ei anneta mitään ohjeita.
Kirjoittamista voi opetella, aivan kuten pianonsoittoakin.
Joko kerroin, että sain todistuksen kirjallisuuden perusopintojen suorittamisesta? Nyt minulla on kasassa perusopinnot suomen kielestä, aikuiskasvatustieteestä, kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Opintopisteitä on - kun eilen palauttamani kurssi lasketaan mukaan - 118.
Ensin tein pitkän listan uusimman kirjoittamisen kurssini kirjoista ja lähdin sen kanssa kirjastoon. Sain siis eilen valmiiksi Kirjoittamisen historia ja tutkimus -kurssin ja ilmoittauduin saman tien Tietokirjoittamisen kurssille.
Kirjakassi auton etupenkillä ajoin Laitilaan ja kävin sopimassa uusista työkuvioistani. Liittyy kirjoittamiseen ja siihen, mitä kerroin aiemmin talvella (ja mitä kukaan ei enää muista).
Kotona kirjoitin vielä sisältökuvauksia tulevan syksyn kansalaisopiston kursseihini. Näitä kuvauksia tarvitaan opiston opinto-ohjelmassa. Näin kovasti vaivaa keksiäkseni mahdollisimman houkuttelevan kuvauksen uuteen luovan kirjoittamisen kurssiini jotta sinne tulisi ihmisiä ja se ylipäätään toteutuisi. Tietysti juuri silloin tuntui siltä, etten keksi yhtään mitään, en puisevintakaan luonnehdintaa tuosta elähdyttäväksi ja uusia, raikkaita luovuuden virtoja avaavaksi tarkoitetusta ihmeellisestä oppijaksosta. Lopulta päädyin toivottamaan opiskelijat tervetulleiksi leppoisaan ilmapiiriin.
Pirustako minä tiedän, kuinka leppoisaa se tulee olemaan.
En edes vielä tiedä, millainen tuo luovan kirjoittamisen kurssi tulee olemaan. Tietysti siitä on jo ohjelmarunko olemassa, mutta sisällön luominen teettää vielä paljon työtä.
Sen sen sijaan tiedän, millainen kurssi ei ole. Se ei ole kurssi, jossa kaikki kirjoittavat samasta aiheesta ja kehuvat sitten toistensa kirjoituksia. Sellainenkin kurssi voi olla hauska, mutta siellä ei opi juuri mitään. Se on vähän kuin laitettaisiin joukko soittotaidottomia pianojen eteen ja käskettäisiin soittaa mutta ei anneta mitään ohjeita.
Kirjoittamista voi opetella, aivan kuten pianonsoittoakin.
Joko kerroin, että sain todistuksen kirjallisuuden perusopintojen suorittamisesta? Nyt minulla on kasassa perusopinnot suomen kielestä, aikuiskasvatustieteestä, kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Opintopisteitä on - kun eilen palauttamani kurssi lasketaan mukaan - 118.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Kohti aineopintoja
Kirjoittamisen perusopinnot ovat nyt valmiit. Sain tänään arvion kuunnelmastani ja koska mukana oli myös numero, kyse ei ollut mistään välipalautteesta vaan lopullisesta tuomiosta. Kuunnelmani sai nelosen. Laskin, että perusopintojeni yleisarvosanaksi tulee niin ikään nelonen, kiitettävä vaan ei erinomainen.
En tiedä, voinko ilmoittautua aineopintoihin jo nyt vai pitääkö minun odottaa jotain. Koska en tiedä, kysyin sitä äsken sähköpostilla. Kysyminen on hyvä keino kun ei tiedä jotain.
Aina ei kuitenkaan kehtaa kysyä. Arvatkaapa, mitä minun olisi tehnyt mieli kysyä draamaopettajalta joka arvioi kuunnelmani? Arvaatte varmasti; olisin kovasti halunnut tietää, näkeekö opettaja kuunnelmassani mitään mahdollisuuksia sen suhteen, että se voitaisiin joskus esittää julkisesti.
Olisin ihan kauheasti halunnut tietää tämän mutta en kehdannut kysyä. Ettei se opettaja vain olisi kuvitellut, että tässä julkisuuden saati rahan perässä ollaan.
Ihan tyhmää. Ettei iso ihminen kehtaa.
Tämmöisellä asenteella ei ikinä tulla miksikään. Eikä ole tultu.
Muistan aina tarinan - tämä on totta - nuoresta miehestä, joka tarvitsi kesätöitä. Erääseen asfalttifirmaan etsittiin lehti-ilmoituksella kokenutta lanakuskia. Nuorukainen kysyi paikkaa ja sai sen.
Oliko hän kokenut lanakuski? Kaukana siitä, tuskin tiesi, mikä lana on. Mutta hänellä oli rohkeutta tarjoutua olemaan kokenut lanakuski.
Tästä voisimme kaikki ottaa opiksemme. Onko muka parempi olla häveliäs ja arka ja lymyillä yksin kotona kuin tarjoutua olemaan jotain muuta ja katsoa, kuinka käy?
En tiedä, voinko ilmoittautua aineopintoihin jo nyt vai pitääkö minun odottaa jotain. Koska en tiedä, kysyin sitä äsken sähköpostilla. Kysyminen on hyvä keino kun ei tiedä jotain.
Aina ei kuitenkaan kehtaa kysyä. Arvatkaapa, mitä minun olisi tehnyt mieli kysyä draamaopettajalta joka arvioi kuunnelmani? Arvaatte varmasti; olisin kovasti halunnut tietää, näkeekö opettaja kuunnelmassani mitään mahdollisuuksia sen suhteen, että se voitaisiin joskus esittää julkisesti.
Olisin ihan kauheasti halunnut tietää tämän mutta en kehdannut kysyä. Ettei se opettaja vain olisi kuvitellut, että tässä julkisuuden saati rahan perässä ollaan.
Ihan tyhmää. Ettei iso ihminen kehtaa.
Tämmöisellä asenteella ei ikinä tulla miksikään. Eikä ole tultu.
Muistan aina tarinan - tämä on totta - nuoresta miehestä, joka tarvitsi kesätöitä. Erääseen asfalttifirmaan etsittiin lehti-ilmoituksella kokenutta lanakuskia. Nuorukainen kysyi paikkaa ja sai sen.
Oliko hän kokenut lanakuski? Kaukana siitä, tuskin tiesi, mikä lana on. Mutta hänellä oli rohkeutta tarjoutua olemaan kokenut lanakuski.
Tästä voisimme kaikki ottaa opiksemme. Onko muka parempi olla häveliäs ja arka ja lymyillä yksin kotona kuin tarjoutua olemaan jotain muuta ja katsoa, kuinka käy?
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Kirjoittamisen perusopinnot paketissa; mitä kaikkea tuli tehtyä?
Perusopintojen viimeisen kurssin oppimistehtävä, kuunnelma, lähti äsken arvioitavaksi yhdessä oppimispäiväkirjan kanssa. Jos en saa enää muutosehdotuksia vaan arvosanan, perusopinnot tulivat valmiiksi.
Koska luulen, että jotkut ovat kiinnostuneita perusopintojen sisällöstä ja työn määrästä, laitan tähän pienen selostuksen siitä mitä on tehty.
Aloitin viime vuoden elokuun lopulla. Olen suorittanut kuusi viiden opintopisteen kurssia, ensimmäistä lukuun ottamatta itsenäisesti. Johdantokurssi oli pakko suorittaa verkkokurssina.
Olen kirjoittanut noin 136 sivua, yhteensä 193659 merkkiä (ilman välilyöntejä). Tästä puuttuvat johdantokurssin työt.
Tehtävissä on ollut paljon valinnanvaraa. Minä valitsin kirjoitettaviksi muun muassa novelleja ja kertomuksia, romaanialoituksen, elämäkerran ja kuunnelman. Lisäksi olen tehnyt elokuva-, näytelmä- ja novellianalyysin, pohtinut faktan ja fiktion eroja, analysoinut erilaisia kertojia ja kertomisen näkökulmia, kirjoittanut runon ja tehnyt henkilöhaastattelun. Paljon muutakin olen kirjoittanut, kaikkea en muista.
Kirjoitettu sivumäärä tuntuu yllättävän vähäiseltä.
Tehtävät on arvosteltu nopeasti, useimmiten arvio on tullut viimeistään kahden viikon kuluttua palautuspäivästä. Palaute on ollut perusteellista ja rakentavaa. Jos muuten on ollut kysyttävää, opettajat ovat vastanneet sähköposteihin viipymättä. Kaikki muukin on toiminut hyvin, tarkoitan esimerkiksi verkkokurssia ja nettiin ladattujen materiaalien löytämistä ja aukeamista. Tehtävien palauttamisjärjestelmää on helppo käyttää.
Hain kirjoittamisen opintoihin jotta tulisin paremmaksi kirjoittajaksi ja löytäisin kirjoittamisen ilon. Ainakin jälkimmäinen tavoite on hetkittäin toteutunut, ensimmäisestä en vielä tiedä.
Kenelle kirjoittamisen opiskelu sopii? Tietysti kenelle tahansa joka on kiinnostunut kirjoittamisesta, mutta erityisesti opettajille ja toimittajille ja kaikille, joille kirjoittaminen on ammatti nyt tai tulevaisuudessa.
Opiskelu on ollut sekä helppoa että vaikeaa. Välillä on ollut tehtäviä jotka ovat tuntuneet vaikeilta ja jopa vastenmielisiltä.
Mitä seuraavaksi? Aineopintoihin, heti, kun saan perusopintojen todistuksen.
Koska luulen, että jotkut ovat kiinnostuneita perusopintojen sisällöstä ja työn määrästä, laitan tähän pienen selostuksen siitä mitä on tehty.
Aloitin viime vuoden elokuun lopulla. Olen suorittanut kuusi viiden opintopisteen kurssia, ensimmäistä lukuun ottamatta itsenäisesti. Johdantokurssi oli pakko suorittaa verkkokurssina.
Olen kirjoittanut noin 136 sivua, yhteensä 193659 merkkiä (ilman välilyöntejä). Tästä puuttuvat johdantokurssin työt.
Tehtävissä on ollut paljon valinnanvaraa. Minä valitsin kirjoitettaviksi muun muassa novelleja ja kertomuksia, romaanialoituksen, elämäkerran ja kuunnelman. Lisäksi olen tehnyt elokuva-, näytelmä- ja novellianalyysin, pohtinut faktan ja fiktion eroja, analysoinut erilaisia kertojia ja kertomisen näkökulmia, kirjoittanut runon ja tehnyt henkilöhaastattelun. Paljon muutakin olen kirjoittanut, kaikkea en muista.
Kirjoitettu sivumäärä tuntuu yllättävän vähäiseltä.
Tehtävät on arvosteltu nopeasti, useimmiten arvio on tullut viimeistään kahden viikon kuluttua palautuspäivästä. Palaute on ollut perusteellista ja rakentavaa. Jos muuten on ollut kysyttävää, opettajat ovat vastanneet sähköposteihin viipymättä. Kaikki muukin on toiminut hyvin, tarkoitan esimerkiksi verkkokurssia ja nettiin ladattujen materiaalien löytämistä ja aukeamista. Tehtävien palauttamisjärjestelmää on helppo käyttää.
Hain kirjoittamisen opintoihin jotta tulisin paremmaksi kirjoittajaksi ja löytäisin kirjoittamisen ilon. Ainakin jälkimmäinen tavoite on hetkittäin toteutunut, ensimmäisestä en vielä tiedä.
Kenelle kirjoittamisen opiskelu sopii? Tietysti kenelle tahansa joka on kiinnostunut kirjoittamisesta, mutta erityisesti opettajille ja toimittajille ja kaikille, joille kirjoittaminen on ammatti nyt tai tulevaisuudessa.
Opiskelu on ollut sekä helppoa että vaikeaa. Välillä on ollut tehtäviä jotka ovat tuntuneet vaikeilta ja jopa vastenmielisiltä.
Mitä seuraavaksi? Aineopintoihin, heti, kun saan perusopintojen todistuksen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
