tiistai 10. syyskuuta 2013

Henkilöhaastattelupäivä

Kirjoituskurssilla on menossa lehtityöjakso. Siinä tehtävämme on haastatella toista kurssilaista ja kirjoittaa hänestä kolmentuhannen merkin juttu. Teimme haastattelun eilen chatissa, jutun kirjoitin tänään.

Tietääkseni kurssilla ei arvostella näitä juttuja vaan palautetta, jota annamme niistä toisillemme; kun kaikkien jutut ovat valmiita, ruodimme niitä ryhmissä.

Minulla on varmasti kotikenttäetu jutun kirjoittajana, mutta palautteen antajana olen yhtä noviisi kuin muutkin. Miksi sitä sitten pitää harjoitella? Koska se on todella tärkeää ja hyvän palautteen, siis rakentavan, antaminen ei ole ihan yksinkertaista.

Jokainen vähänkin näppärästi kirjoittava on varmasti saanut joskus kuulla jotain sellaista kuin: "Sinun pitäisi kirjoittaa romaani!" tai "Kyllä oli taas hyvä kirjoitus". Tällaisia löysiä heittoja on helppo päästää suustaan vaikka se tosiasiassa on vastuutonta ja julmaa. Kehujen kohteeksi joutunut voi tosissaan alkaa kuvitella, että hänestä tulee kirjailija ja hautoo sitten tätä unelmaansa mitään järkevää yrittämättä. Tästä taidan itsekin jotain tietää.

En ole koskaan ennen tehnyt chat-haastattelua enkä mitään muutakaan haastattelua, jossa kaksi ihmistä haastattelee samaan aikaan toisiaan. Aina ennen se on mennyt niin, että minä kysyn ja toinen vastaa. Ihan hyvin se meiltä kuitenkin sujui ja oli hauska tutustua paremmin edes yhteen kurssikaveriin. Ja vaikka meillä on 20 vuotta ikäeroa löysimme ällistyttävän paljon yhteistä haaveita ja unelmia myöten.

Kirjallisuuskurssi puolestaan ei ole tänäänkään edistynyt. Eilen yritin sen verran, että latasin netistä mind-mapin, jota en kuitenkaan saanut auki. Siihen mindmapiin eli käsitekarttaan minun pitäisi listata kaikki kirjallisuudentutkimuksen teoriat.

Tämä taas kerran hankalaksi ylitettäväksi osoittautunut tekninen kynnys sai minut miettimään sitä, ettei opiskelu sittenkään ole kaikkien ulottuvilla. Teoriassa kuka tahansa voi ilmoittautua esimerkiksi avoimen yliopiston kursseille, mutta mitä sitten, jos ei omista tietokonetta? Ei kirjaston koneisiin voi ladata mitään ohjelmia eikä tallettaa omia tiedostoja. Vapaa opiskeluoikeus on vain niillä, joilla on oma tietokone.

Joten siinä mielessä vanhat kunnon kirjekurssit olivat tasa-arvoisia. Kuten sekin, johon en sentään ottanut osaa, mutta jota muistelen aina yhtä huvittuneena. Kurssia mainostettiin näin: "Säästä tuhansia markkoja! Maalaa omat taulusi!".

Onhan tuossa järkeä, kieltämättä. Ja hyvät raamitkin pelastavat paljon. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti