sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lehtityöjakson opetukset

Lehtityöjakso loppuu tänään. Katsoin äsken Optimasta, onko sinne tullut uusia arvioita ryhmän jutuista; eilen puuttui vielä joitain. Oli tullut uusia, mutta jotain vielä puuttuikin.

Ei sillä, että tehtävien palauttamisen ajalla olisi jotain väliä. Pääasia, kun tulevat ja sekin on pääasia vain niille, joiden työt ovat vielä tekemättä. Muuten on ihan sama, miten matkan tekee, jos vain on perillä silloin kun pitää.

Nyt, kun lehtityöjakso tosiaan on päättymässä, voin jo miettiä, olenko oppinut jotain.

Olen harjoitellut kirjallisen palautteen antamista. Olen ehtinyt katua sanomisiani ja sitä, mitä en sanonut. Olen mielestäni ollut välillä aika tarkka ja asiallinenkin.

Omasta jutustani olen saanut kohtuullisia arvioita. Asiallisia. Asiallisuus näkyy olevan päivän sana.

Eräs  palautteenannossa vastaan tullut asia on se, kenen asialla jutun kirjoittajan eli toimittajan tulee olla?

Tämähän on selvää kaikille: toimittajan tulee kirjoittaa rehellisesti, puolueettomasti ja analyyttisesti. Haastateltava ei saa päättää, mitä kirjoitetaan eikä toimittaja saa lumoutua haastateltavan kauniista silmistä. Missään tapauksessa lehden ilmoittajat eivät päätä, mitä lehdessä kirjoitetaan.Sensuuri on tuttua vain entisestä Neuvostoliitosta. 

Meneekö tämä oikeasti näin? Meneekö muka?

Onneksi meillä kuitenkin on blogistania, täällä saa sanoa mitä vaan.

Lehtityöteemasta vielä vähän, vaikka tämä menee nyt hiukan aiheen vierestä.

Näin otsikon, jossa kehuttiin unohtumatonta ulkomaanmatkaa. Jutun alussa todettiin, että jotkut matkat jäävät ikuisesti mieleen, jotkut eivät.

Ehkä näin on. Ehkä joku matkailee niin ahkerasti, ettei edes muista, missä kaikkialla on käynyt. Mutta miksi ne "unohtumattomat" matkat tehdään aina jonnekin mahdollisimman kauas eikä koskaan ihan lähelle? Miksi suomalainen kokee "tulleensa kotiin" jossain Madagaskarilla tai Polynesiassa eikä esimerkiksi  Humppilassa tai Tursunperällä?
Niissäkin on kauniita paikkoja ja kosolti mahdollisuuksia löytää itsensä. Kaiken lisäksi ne ovat aivan älyttömän eksoottisia ja valtavan kaukana melkein kaikkien maailman ihmisten mielestä.

Huomenna kirjoittajakurssilla alkaa draamajakso. Tehtäväksi tulee kirjoittaa pieni katkelma esimerkiksi näytelmästä. Optimassa olisi jotain ohjeita, mutta minä en niitä näe, kun en saa pdf-tiedostoja näkyviin. Pitäisi ladata Adober ja olen sitä yrittänytkin, mutta lataus ei onnistu.

No, kyllä tässä ilman mallejakin selvitään, keksitään ihan itse.

Siitähän luovassa kirjoittamisessa perimmältään on kysymys.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti