perjantai 9. tammikuuta 2015

Runouskurssin palaute ei kannusta jatkamaan

Sain tänään palautteen lyriikkakurssista. Arvosanaksi tuli nelonen, kiitettävä vaan ei erinomainen.

Palaute oli 11 sivua pitkä, mutta kertoi vain vähän siitä, millaista minun työni oli, enemmän runoudesta ja runouden analyysista yleensä. Jos nyt jotain ymmärsin, niin ei minua rivien välissäkään kehotettu jatkamaan runoiluharrastustani.

En ole vielä saanut mitään konkreettista aikaan tekstikokoelmakurssitehtävässä, en siis  saamani palautteen jälkeen. Mietin kyllä asiaa joka välissä, mutta nyt on ollut kaikkea muuta puuhaa aika paljon. Ihan mukavia asioita tosin.

Ajoin tänään juttukeikalle, kahdellekin ja mietin siinä pimeää maantietä tuijotellessani, että on tämäkin yksi tapa elää. Elämäntapa nimen omaan. Ja sitten kun hetken tuntui, ettei tämä ehkä olekaan niin mukavaa niin muistutin itseäni, että kohta taas on. Kuten olikin.

Se on taikaa. Se, että menipä minne tahansa ottamaan selvää jostain asiasta, mistä vain, siitä innostuu. Vähän kuin laittaisi uuden vaihteen päälle siksi aikaa, kun esiintyy toimittajana jossain. Sitten kun pistää oven perässään kiinni voi taas olla oma murjottava itsensä.

Ihmisessä on monta puolta.

Vanhemmiten eri ominaisuudet kärjistyvät, sanotaan. Olen huomannut. Varsinkin toisten ihmisten puheet tulee kuunneltua tarkemmin korvin kuin ennen. Tämä tuli nyt siitä, kun tapasin erään tuttavan ja seisoin hänen kanssaan vähän aikaa juttelemassa vaikka tajusin jo kohta, ettei siinä mitään juteltu vaan kuunneltiin selostusta. Lasten erinomaiset arvosanat, tutkinnot, hyvissä asemissa olevat vävypojat ja poikkeuksellisen ihanat lastenlapset. Eikä mikään näistä ollut siinä kohtaa minun.

En minä tykkää tuommoisesta, ei se ole mitään keskustelua.

5 kommenttia:

  1. Juu. Sitä mennee toisten ihmisten etteen ja pim, on hypnotisoitu. Hoitaa homman ja sen jälkeen mennee ommaan huaneeseen, misä taika raukee, kun oven sulkee. Antaa ittens valahtaa ja huakaa helpotuksesta, ku on taas selvinny ihmisistä. Ja huamaa, että luannostans se jo käy. Niinkun sanoit - ihmisessä on monta puolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Kun minä kehun kotona, että sain kehuja sydämellisyydestä ja innostavuudesta, mies katsoo suu auki, että kenestä puhutaan.

      Poista
  2. No mut eikö nelonen ole tosi hyvä arvosana? Täytyihän se kurssi hyvin mennä, mutta olisitko muuten innostunut runojen kirjoittamisesta? Siis jos olisi kehotettu jatkamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se. Kurssi itsessään meni hyvin, mutta sehän sisälsi paljon muutakin kuin vain omien runojen kirjoittamista. Tehtävänä oli kirjoittaa joitakin runoja ja sain esim. palautteen, että JOS olisin tehnyt niin ja näin, SITTEN kyseinen teksti olisi ollut runo.

      Poista
  3. Hih, kuulostaapa tosiaan rohkaisevalta:)

    VastaaPoista