Jussin tarina sai jatkoa tänään, kun kirjoitimme ryhmänä uuden kertomuksen siitä, miten Jussi kokee saamansa palautteen, tällä kertaa ihanteellisen. Pelkäsin etukäteen työskentelyä Optiman keskustelualueella mutta se sujuikin ihan hyvin. Pieni ryhmämme, vain kolme kaikkiaan, työskenteli rivakasti ja asiallisesti ja homma oli hoidettu alle tunnissa.
Ja hyvä niin,
sillä olin ihan uuvuksissa kun pääsin kotiin päivän juttukeikoilta.
Tänään, kun oli kevään ihanin ilma, olisin mieluummin haravoinut pihaa kuin ajellut eksyksissä siellä ja täällä. Onnistuin nimittäin taas eksymään kun olin matkalla erääseen syrjäisempään paikkaan jonne oli pitkä ja mutkainen tie jonka varrella ei asunut ketään.
Tein eksyksissä olijan pahan virheen ja kysyin tietä. Näin tien vieressä pari mystistä metsätyömiestä ja kysyin heiltä, minne suuntaan minun kannattaisi ajaa. Ensin he sanoivat, etteivät tiedä koskapa eivät itsekään ole paikkakuntalaisia. Sitten he kuitenkin olivat varmoja, että kysymäni paikka on TUOSSA suunnassa. Sinne minä tietysti lähdin ja kun noin tunnin kuluttua melko turhautuneena ajoin toiseen suuntaan miekkosten ohi, en ollut näkevinäni.
Se paikka oli sitten siellä toisaalla, ymmärrätte. Ja siksi olin ihan uuvuksissa kun pääsin kotiin. Ja sen takia erittäin iloinen siitä, että saimme sen Jussi-tarinan nopeasti tehtyä.
Huominen menee taas juttujen kirjoittamiseen. Opiskelutehtäviä ei huomiselle ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti