Palautteen antamisen kurssin ensimmäisen tehtävän ensimmäinen osa on siis tehty. Palautin oman tarinani Jussista palautuslaatikkoon enkä voi nyt tehdä muuta.
Seuraava tehtävä on valita omista vanhoista kirjoituksista joku ja laittaa se toisten kurssilaisten arvioitavaksi. Valitsin yhdelle yksittäiselle kirjoituskurssille kerran kirjoittamani katkelman romaanista. Katkelma se oli ja katkelmaksi jäi, sillä romaanista ei ole sen koommin kirjoitettu riviäkään. Tosin nyt, kun luin tekstin huomasin, että se on aika hyvä ja että romaanin aihekin oli hyvä ja tarina melkein kokonaan minun päässäni. Jospa sen sieltä vielä joskus saisi ulos.
Tässä ollaan nyt siinä, mikä tekee meinaajasta kirjailijan: täytyy kirjoittaa. On niin mukava kehitellä ideoita ja haaveilla menestyksestä, mutta kun siinä välissä - meinaamisen ja menestyksen - on se vaivalloinen kirjoitustyö.
Koska en voinut tehdä mitään minkään kirjoitustyön eteen, tein mollamaijan.
Käsillä tekeminen on tosi hyvää vastapainoa ajatustyölle. Sitä paitsi mieliteot pitää toteuttaa, jos ne ovat kohtuullisia ja jostain syystä mieleni on jo pitkään tehnyt ommella mollamaija.
Muuten on mukavaa, että pääsiäisestä on enää yksi pitkä pyhäpäivä jäljellä. En yhtään tykkää pyhistä enkä siitä, että aamulla ei saa sanomalehteä.
Ikkunani takana laulaa mustarastas kolmatta päivää. Yksinäisen mustarastaan ääni huhtikuisena pyhäpäivänä on melkein liikaa kestettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti