Tänään yritin ja yhä yritän olla oikein tehokas. Heräsin varhain, olin ruokakaupassa aikaisin, ostin viikon ruoat. Kävin kirjastossa ja tutkin hartaasti kirjallisuudentutkimuksen osastoa löytääkseni sopivia teoksia tulevaan tutkimukseeni. Jätin viikkosiivouksen väliin. En taida enää muutenkaan harrastaa viikkosiivouksia. Luin vähän niitä lainaamiani kirjoja, tulin sitten koneelle ja kirjoitin hiukan haastattelu ja havainnointimenetelmäkurssin oppimistehtävää.
Olen aika hukassa kandidaatintyöni kanssa, en löydä kysymystä. Aihe on, mutta ei kysymystä. Aikaa ei ole paljon, lopullinen tutkimussuunnitelma on palautettava helmikuun alussa. Kaipaisin vähän ohjausta. Vaikka ei kai kukaan toinen voi keksiä kysymystä minun puolestani?
Olen kysymysten ammattilainen, mutta juuri nyt se ei auta.
Haastattelu ja havainnointimenetelmäkurssin tehtävässä pohdin haastattelua eri puolilta. Tieteen hyväksi tehtävä haastattelu on tietysti eri asia kuin lehtijuttua varten tehtävä, mutta samat lainalaisuudet pätevät molempiin.
Useimmiten olen itse haastattelijana, mutta on minuakin joskus haastateltu. Varsinkin eräs tapaus on jäänyt mieleeni: iäkäs, nyt jo edesmennyt anoppini kävi kerran viikossa dementiakerhossa ja koska minä olin hänen edunvalvojansa ja yhteyshenkilö anopin ja kerhon välissä, osallistuin kerhon tilaisuuksiin kun tarve vaati. Kerran sitten meistä, minusta ja anopista haluttiin tehdä lehtijuttu, en yhtään muista, minne.
Haastattelun teki muuan naistoimittaja, joka jokaisen vastaukseni jälkeen purskahti remakkaan nauruun. Pitänee tarkentaa, että vastaukseni eivät olleet mitään vitsejä, ainakaan omasta mielestäni. Minusta toimittaja käyttäytyi omituisesti, mutta ihan hyvän jutun hän teki.
Kello on nyt 17.14. Tehokkuusaikaa on vielä jäljellä vaikka kuinka. Seuraavaksi otan käteeni yhden väitöskirjan ja etsin sieltä aukon. Niitä on tietämäni mukaan hyvissä tutkimuksissa, jotta seuraavat tutkijat löytävät tutkittavaa.
Jospa sieltä löytyisi kaipaamani Kysymys.
Kauheen masentava ostikko luetteavaksi, kun on juuri maannut puolitoista viikkoa räätteellään. Juttu olikin sitten armollisempi. Toivottavasti olet löytänyt Kysymyksen.
VastaaPoistaEn ole löytänyt, aina vaan menee vaikeammaksi.
PoistaHei pitkästä aikaa! Oletko jo löytänyt kysymyksen? Luin myös tekstisi haastatteluista...ja yhden tieteellisen haastattelun tehneenä amatöörinä :), uskallan väittää että kokemuksesi haastattelijana vievät todella pitkälle tieteellisen haastattelun tekemisessä! Minun saamaani dataa (haastattelumateriaalia) kehuttiin paljon, ja väitän että siihen on suurena syynä ne lukemattomat keskustelut joita olen käynyt vanhempien kanssa sairaalassa. Luulisi muuten että sinua voisi yliopisto käyttää asiantuntijana haastattelun tekemisessä. Tsemppiä kysymyksen löytämiseen...meillä kyllä kysymystä sai vielä hioa tutkimusprosessin aikanakin...kirjoitat vain tämän mietteen kun esittelet kysymyksesi...:)
VastaaPoistaHei! Onpa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Sattumalta olen juuri nyt kirjoittamassa lopullista tutkimussuunnitelmaa ja sain mielestäni jonkinlaisen kysymyksen muotoiltua. Toivon ja uskonkin, että sitä saa vielä hioa matkan varrella.
PoistaHaastattelun teko sujuu varmasti, tietäisipä vaan, mistä haastattelee.
Tervetuloa lukijaksi! Käyn joskus kurkkaamassa blogiasi, mutta siellä on ollut kovin hiljaista.
Kiitos, olen mielelläni lukijasi. Jeps: olen ollut hyvinkin hidas bloggaaja, mutta nyt tuntuu taas ihan oikealta ja kivalta kirjoitella silloin tällöin. Mistä milloinkin, niinkuin olet huomannut :). Nyt olen yövuorossa; pikkutauko lääkitysten ja syöttöjen välillä. Minuilla on kolme pikkuvauvaa vastuulla tänä yönä...
Poista