lauantai 28. toukokuuta 2016

Mitä minä todella haluan

Palautin äsken lopullisen version kandidaatintyöstäni. Korjasin väärässä paikassa olleet pisteet (toivon mukaan) oikeisiin paikkoihin ja siistin työtä vähän muutenkin. Nyt, kun olen palauttanut sen Koppaan en aio ajatella koko asiaa. En, sillä keksisin kuitenkin jonkun asian, joka olisi pitänyt vielä korjata.

Kandidaatintutkielmajakso ei kuitenkaan ole lopussa. Käymme vielä loppukeskustelun Optimassa, se korvaa tällä kertaa oppimispäiväkirjan.

Odotan jotain helpotuksen tunnetta, mutta epäilen, ettei sellaista tule. Sen sijaan ehkä tulee polte uusiin opintoihin, vaikka olen jo monelle sanonut, etten aio jatkaa maisteriopintoihin. Eikä niihin pääseminen tietenkään edes olisi varmaa.

Opiskelu on miellyttävän työlästä ja asiallisen tuntuista hommaa. Siinä ei ehdottomasti ole mitään vikaa. Mutta onko se sitä, mitä minä todella haluan tehdä vai vain sen todella halutun aloittamisen välttelyä? Miksi minä edes opiskelen kirjoittamista kun en tee sitä ainakaan siksi, että voisin opettaa kirjoittamista muille?

Opettaakin voin ja onhan se jopa hauskaa, mutta kyllä minä ennen muuta haluan osata itse kirjoittaa.


3 kommenttia:

  1. Taidat kuitenkin jatkaa maisterinopintoihin...? Eräs toimittajaystäväni jäi niin koukkuun aikuisiällä opiskeluun, ettei loppua meinaa tulla millään - no, nyt taitaa olla tauko meneillään. Jos analysoisin omia opiskelumotivaatioitani, niin lisää pätäkkää ei näillä papruilla ainakaan tahkota. Itse asiassa kalligrafiaopiskelijahan on melko selvä masokisti. Kai mulle opsikelu on ollut elämäntapa ja tykkään oppia uutta, noin yleisesti ottaen. Töiden ohella olen tehnyt kulttuurihissan sivulaudaturin, keruutuoteneuvojan tutkinnon, media-assarin tutkinnon ja pakon edessä opettajaopinnot (yäks). Ja sitten on niitä väitöskirjajuttuja eli keräsin aineistoa väikkäriä varten. Ei mua kiinnosta mikä on järkevää ja mikä ei, omaa elämäänihän tässä elän ja etsin mielekkyyttä ja kiinnostuksia palkkatyön ulkopuolelta, kun se on sitä pakkopullaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi opettajaopinnot olivat niin kauheita?

      Voi olla, etten minäkään pääse opiskelusta eroon. Olen opiskellut lähes päätoimisesti,tosin työn ohessa, viimeiset kymmenen vuotta ja sitä ennenkin käynyt vaikka mitä kursseja.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista