keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Jotain rajaa

Joskus tekee mieli sanoa todella rumasti. Esimerkiksi nyt.

Luin eräältä keskustelupalstalta vastauksia jonkun opiskelijan opintopisteiden kertymistä koskevaan kysymykseen. Opiskelija halusi tietää, onko realistista tavoitella tiettyä määrää pisteitä tietyssä ajassa (en muista määriä tarkkaan, mutta mielestäni ne olivat realistisia).

Vastaajien joukossa oli sekä asiallisia että niitä, joiden on pakko päästä kehumaan. Eräs superopiskelija vastasi näin: "Itse suoritin 65 opintopistettä kuudessa viikossa eikä tehnyt edes tiukkaa. Toki kävin myös töissä samaan aikaan".

Toki. Tokihan se näin menee.

Ei se minulta pois ole, jos joku ihan oikeasti on noin tehokas ja älykäs. Silti tekee mieli sanoa, että haista paska, senkin ylimielinen rotta.

Ikävien tuntemusteni taustalla on tietenkin se, että moiset huippuopiskelijat saavat minut tuntemaan itseni toivottoman hitaaksi ja  tyhmemmäksi kuin uskoinkaan. Sillä jos minä yrittäisin kaapia kasaan 65 opintopistettä kuudessa viikossa, en tokikaan kävisi töissä samaan aikaan enkä silti pystyisi.

Voi tietysti olla, ettei koko juttu ole totta. Sitä kirjoittajaa se ei auta, sillä jos hän ei ole ylimielinen niin onpa valehtelija kuitenkin.

Muutenkin on kurja olo. Olen pitkästä aikaa kipeä. Ensin alkoi piinallinen yskä ja sitten valtava nuha. Ei muuten niin haittaisi, mutta tämä on se viikko, kun olen tehnyt ensimmäiset juttuni uuteen lehteen. Viime yönä, aina kun heräsin, mietin sitä, miten ihmeessä onnistun tekemään aamun haastattelun niin, etten saa kamalaa yskänkohtausta tai joudu koko ajan räkimään. Olin ihan oikeasti huolissani siitä.
Ihme kyllä, sitten kun menin töihin, kaikki sujui hyvin. Aivan kuin ei mitään tautia olisikaan. Ja loppupäivän olen kuitenkin ollut ihan raato.

Ehkä tämä oli todistus siitä, mihin luja tahto pystyy. Ehkä se pystyy uskomattomiin opintosuorituksiinkin.
Ehkä en vain tahdo tarpeeksi.

Tätä pitänee miettiä ensi yönä.

4 kommenttia:

  1. Näin aikuisopiskelijana voin noista superopiskelijoista todeta, että he ovat joko hyviä liioittelemaan tai sitten niin kuin sinä sanoit valehtelijoita. Ei kannata niistä välittää, jokainen etenee omaa tahtiaan ja pisteitä kertyy vaihtelevasti. Opintopisteiden kertymiseen vaikuttaa todella moni asia esim. ovatko kaikki kurssit 5 pisteen kursseja, ovatko kurssit perusopintoja vai aine- tai syventäviä opintoja jne. On aivan eri asia saada pisteet jostain johdatuskurssista kuin syventävistä aineopinnoista (kokemuksesta tiedän...) Lisäksi nämä superopiskelijat, jotka yleensä ovat nuoria, ovat ehkä suorittaneet amk-tutkinnon ja saavat pisteitä hyväksiluettua niistäkin jo aikaisemmin suoritetuista kursseista; eivät vaan itse sitä muista kertoa, kun saavutuksistaan puhuvat. Toivottavasti tämä edes hiukan lohduttaa.
    Paranemista flunssaan!
    - Hanne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanne! Asia on juuri kuten sanoit, eikä nytkään olisi kannattanut ottaa itseensä. Vaikka minusta ei ole superopiskelijaksi, voin silti olla tyytyväinen siihen, mitä olen saanut aikaan; onhan se tyhjää parempi kuitenkin.

      Poista
  2. Mieluummin hidas ja rehellinen kuin ylimielinen rotta!
    Minä olen sinusta ylpeä, Pirkko. Juttujen teko sinulta sujuu vaikka umpisolmussa, mutta parane pian!
    A-S

    VastaaPoista