maanantai 2. kesäkuuta 2014

Ei kulje eikä toimi

Olisipa nyt jotain uutta kerrottavaa opiskelusta. Eipä ole. Juuri mitään, sillä kirjoitin sentään äsken kolme lausetta tietokirjoittamisen oppimistehtävääni.

Nyt ei vaan kulje tämä juttu.

Syitä:

- Kesä.
- Ruoho kasvaa.
- En pysty keskittymään.
- Perunat ovat suurimmaksi osaksi istuttamatta.

Mikään näistä syistä ei olisi edes mainitsemisen arvoinen sille, joka puskee uljaasti läpi kaikkien esteiden, käy aamuviideltä salilla, tekee tyhjällä vatsalla satakahdeksankymmentä kaiken lajin jumppaliikettä, juoksee töihin jne. mutta tällaisen kuten minä jonka vatsa lakkaa toimimasta heti, kun ympäristö vaihtuu, on mahdotonta keskittyä mihinkään ajattelua vaativaan.

Toivon tuntevani itseni jo niin hyvin, että tästä vielä seuraa jotain hyvää. Että nyt, kun olen monta päivää kasvattanut syyllisyyttä, saan sen äkkiä tiivistettyä päättäväisyydeksi ja tarmoksi ja viimein valmiiksi työksi.
Sitä odotellessa.

Sitä odotellessa luen muuten SuviSirkku Talaksen kokoamaa Rakas äitini! -teosta, Järnefeltien perheen kirjeenvaihtoa.

Ihailen vanhoja kulttuurisukuja, ihailen ja vähän kadehdinkin. Rahan takia heitä ei kuitenkaan kannata kadehtia, sillä vanhat kulttuurisuvut olivat enimmäkseen persaukista väkeä. Suurimmalla osalla Järnefelteistäkään ei näytä koskaan olleen rahaa ja aikuiset, jo naimisissa olevat lapset olivat isältä saatujen almujen varassa.

Raha ja todellinen sivistys eivät asu samoissa osoitteissa. Tässä suhteessa voin sentään olla erinomaisen toiveikas, minäkin.
Rahaa minulla nimittäin ei ainakaan ole.

3 kommenttia:

  1. Tuttuja tuntemuksia. Kunnei sitä kumminka määräänsä enempi jaksa. Nuarempana kyl, muttei nyt. Määki odotan syyllisyyden maksimoitumista, oon odotellu jo muutaman vuaden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän minulla sitten mitään hätää vielä ole...

      Poista
    2. Mut kauhee ukaasi on päällä, kun otin syksyksi pari kuukautta opintovappaata!

      Poista