sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Höpönhöpöä ja yksi viisas ajatus

Istuin hampurilaisravintolassa ja luin aikani kuluksi hinnastoa.

- Pehmyt 1,20€.
- Pehmytin lisätäyte 0,50€,

Miten suloinen sana: pehmytti. Muumilaaksossa syödään pehmyttejä, luulen. Pehmytit sopivat vain leppoisille, hyväätarkoittaville ihmisille. Pehmytti on vaaleanpunainen tai -sininen. Ihana.

Tosi söpöä. Voi olla, että pehmyen vääntäminen pehmytiksi on ihan luvallista, en tosissaan tiedä. Sanojen taivuttaminen muuttuu ja nykyään ollaan aika vapaamielisiä.

Noista hinnoistakaan en ole varma. Jos ostatte pehmytin lisätäytteellä älkää pettykö, jos se maksaakin enemmän.

Muutin taas työpaikkaa. Siinä ei ole mitään dramaattista, sillä vaihtelen työpaikkojani mielialan mukaan, joskus hyvinkin usein. Nyt muutin työpaikkani salin sohvaryhmästä tuvan pitkän pöydän päähän. Syynä oli salin rauhattomuus mihin puolestaan on syynä muuan mies, joka katselee siellä televisiota. Täällä tuvassa kukaan ei häiritse minua ja syvämietteitäni.

Työpaikanvaihdos piristi ja sain sujuvasti kirjoitettua siihen asti vastaan hangoitelleen jutun viljelijöiden ympäristönhoitotoimista. Olin valtavan tyytyväinen.

Päätin myös tarttua pontevasti ruotsin kertaamiseen. Kirjallinen ruotsini kaipaa - olin aikeissa sanoa jotain ahkeroinnista tai sellaisesta, mutta päätin olla rehellinen - ihmettä. Otin lehtiön, kynän ja vanhan ruotsinkirjani esiin ja kirjoitin pontevasti seuraavaa: "Jag tillbringar påsken på landet. Internet har blivit en kanal för alla tänkbara temadagar."  Lopetin harjoittelun ja ajattelin, että jos opettelen lauseet hyvin ulkoa, se on joka tapauksessa enemmän kuin ei mitään. Kurssi alkaa kahden viikon päästä.

Olen lukenutkin. Kirjoja ja vanhoja naistenlehtiä. Yhdessä oli Hans Välimäen haastattelu. Olin taannoin seuraamassa Välimäen julkista esiintymistä ja hän antoi itsestään aika ylimielisen kuvan. Tässä lehtijutussa hän kuitenkin sanoi jotain todella järkevää. Oli kyse huippukokkina olosta, mistäpä muusta, ja siitä, millaisia ominaisuuksia huippukokilla pitää olla. Välimäki sanoi, ettei hän omasta mielestään ole mikään kokkinero, mutta hän päätti tulla hyväksi. Ja kun haluaa olla hyvä jossain asiassa, pitää harjoitella hirvittävän paljon ja tehdä ihan kaikki asian hyväksi.

Näin yksinkertaista se on. Ja vaikeaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti