maanantai 8. joulukuuta 2014

Universaali objektiivinen korrelaatti

Runouskurssi on valmis. Vihdoinkin!

Oppimispäiväkirjaan kirjoitin, että jos en varmasti tietäisi kirjoittaneeni noita tekstejä, en taatusti keksisi, kuka niiden takana on. Ne nimittäin vaikuttavat oikein fiksun ja lukeneen ihmisen viileiltä tuotoksilta ja ovat siten huimassa ristiriidassa sen ähisevän, tuskailevan, sekä vuorotellen pähkinöitä ja rusinoita ja omenoita neuroottisesti rouskuttavan olennon kanssa, joka näyttää minulta ja yrittää kirjoittaa.

En sano, ettei koskaan enää runoutta, mutta ei ainakaan vähään aikaan. Pienet aivoni eivät mitenkään taivu tähän hienosyiseen kirjoittamisen muotoon, eivät kykene ymmärtämään esimerkiksi sitä, miten: "Subjektista kumpuava ääni hukkuu laboratoriosauhuun, partikulaarinen ei enää käänny universaaliksi objektiivisen korrelaatin välityksellä, ja kauneuden kieltäminen lähestyy ikonoklasmia, kuvallisen modernismin tarkoituksellista tuhoamista". Tämä on ote yhdestä kurssikirjasta, Juri Joensuun ja kumppaneiden toimittamasta Vastakaanonista.

Aineopintojen runouskurssilla piti kirjoittaa omia runoja, kirjoittaa esseitä tekijän suhteesta runouteen, omasta runouskäsityksestä, runouden yhteiskunnallisuudesta ja runouden arvostelemisesta. Lisäksi piti tehdä runoanalyysi. Ainakin nämä, ehkä en enää muista kaikkea.

Kun sain tehtävän valmiiksi, lähetin sen nopeasti tarkastettavaksi ennen kuin sille tapahtuu mitään (mitä vain voi tapahtua, sähköt voivat katketa, kissa hyppää koneen päälle ja deletoi kaiken, koira syö johdot poikki, menen tajuttomaksi). Samalta istumalta ilmoittauduin seuraavalle kurssille, Aineopintojen tekstikokoelmaan. Kuulostaa ihan siltä, että nyt pääsee kirjoittamaan itse, omia tekstejä.

Tunti päivässä -metodi on muuten loistava. Suosittelen lämpimästi ihan kaikkeen, erityisesti tekemättömiin töihin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti