Viime yön vietin fyysisesti omassa sängyssäni, mutta mieleni osallistui johonkin koulutuspäivään tai muuhun kokoontumiseen Jyväskylän yliopistossa. Tapahtui kaikkea kummallista, kuten:
- hukkasin selkäreppuni
- minulla oli selkäreppu
-myöhästyin jostain niin perusteellisesti, etten huomannut ollenkaan osallistua
- yritin mennä jonnekin viehättävää kävelypolkua pitkin
mutta
- käännyin takaisin, kun polku muuttui kapeaksi reunukseksi ison tiilirakennuksen seinällä eikä turvakaiteita ollut
Tämä ei ollut vielä mitään. Pahinta oli se, että opettajamme Nora Ekström onnistui lähettämään minulle kirjeen - vaikka siis olinkin hukassa jopa itseltäni - ja kirjeessä sanottiin, että:
"Jyväskylän yliopiston sisäisessä tutkinnassa on vakavasti arvioitu, että kandidaatintyösi arvosanaa on laskettava kakkoseen. Toivottavasti voit elää tämän asian kanssa."
Hyvä Jyväskylän yliopiston sisäinen tutkinta! Rakas Nora! En voi. En pysty. Armoa.
lauantai 18. kesäkuuta 2016
lauantai 11. kesäkuuta 2016
Näin minä tein kandidaatintyöni
Kun aloitin omaa kandidaatintyötäni, yritin googlettaa muiden kokemuksia ja vinkkejä omiensa tekemisestä. En löytänyt oikein mitään, mistä olisi ollut apua. Niinpä kerron nyt miten tein omani ja toivon, että joku saa tästä apua ja osviittaa.
Työni kansilehti on kuvassa vielä keskeneräinen, valmista en ole näköjään tulostanut enkä saanut siitä tähän hätään kuvaa. Työni lopullinen nimi on siis "Ja niin olen täällä - kuin vapaaehtoinen vanki. Unelma vapaan kirjailijan elämästä".
Aloitimme kandidaattiseminaarin viime syksynä, syksyllä 2015. Kokoonnuimme Jyväskylän yliopistolla ja esittelimme alustavia aiheitamme. Siinä vaiheessa omat ajatukseni vielä harhailivat, enkä ollut ollenkaan vakuuttunut aiheestani: ajattelin tehdä tutkielman siitä, miten vapaasti vapaa kirjailija voi päättää, millaisia töitä tekee tai jotain sinne päin. Halusin jo tuolloin tutkia vapaan kirjailijan elämää, sitä, mitä tuo himottu vapaus tarkoittaa, mutta pidin aihetta liian laajana kandidaatintyöhön. Ohjaajamme Nora Ekström oli kuitenkin sitä mieltä, että vapaus mahtuu näiden kansien väliin ja siitä sitten tutkimukseni tein.
Syyspuoli oli varattu suunnitelmien tekoon. Lukuvuoden aikana olemme kokoontuneet kolme kertaa fyysisesti Jyväskylässä ja muistaakseni kolme kertaa tietokoneen välityksellä eli connect-istuntoon. Varsinaiseen kirjoitustyöhön pääsin vasta keväällä. Sitä ennen olin tehnyt suunnitelman työstä ja etsinyt käytettävät lähteet sekä haastateltavan. Haastattelin yhtä vapaana kirjailijana työskentelevää ihmistä minkä lisäksi käytin lähteinä aihetta sivuavia tieteellisiä tutkimuksia ja muuta kirjallisuutta.
Kirjoitin tutkielman lähes kokonaan pääsiäisenpyhinä. Valmiina oli siihen mennessä vain johdanto. Pääsiäisen jälkeen palautimme työt ohjaajalle ja saimme seuraavassa connect-istunnossa ohjeita työn viimeistelyä varten. Oma työni kelpasi aika hyvin sellaisenaan, jouduin lisäämään vain pienen teoriaosuuden, muutaman lauseen.
Toukokuussa tapasimme taas Jyväskylässä ja esittelimme valmiit työt samalla kun opponoimme toisen opiskelijan tutkielman. Saimme alustavat arvosanat töistämme; sain omastani kiitettävän eli nelosen ja arvosana myös pysyi loppuun saakka. Viimeisen Jyväskylä-tapaamisen jälkeen saimme vielä tehdä pieniä korjauksia töihimme. Minulla se tarkoitti väärin merkittyjen pisteiden paikkojen vaihtamista ja muutamia muita pikku juttuja. Sain kritiikkiä myös yhdestä kappaleesta, joka ohjaajan mielestä olisi pitänyt muuttaa toiseen paikkaan, mutta sitä en tehnyt.
En kokenut työn tekemistä mitenkään vaikeana enkä suurena. Vaikeinta oli päättää aihe ja löytää lähteitä. Itse kirjoittaminen sujui helposti ja kun työ sai olla vain korkeintaan noin 25 sivua pitkä, se ei ollut senkään takia vaativa. Olen kuitenkin kirjoittanut lähes jokaisella kirjoittamisen kurssilla lähes yhtä pitkiä oppimistehtäviä ja kun vielä muutenkin etsin työkseni tietoa ja kirjoitan siitä, niin tämä meni vähän niin kuin muiden joukossa.
Alussa kuvittelin, että yhden kirjailijan haastatteleminen ei riitä, mutta huomasin kyllä nopeasti, että useampi olisi ollut liikaa. Näihin sivumääriin ei mahdu kovin paljon asiaa, sillä 25 sivuun lasketaan myös kansilehti, sisällysluettelo, lähdeluettelot, tiivistelmä, johdanto ja loppupäätelmät. Itse asia, se, mitä jokainen haluaa lukea kun ottaa tällaisen työn käteensä, pitää ahtaa muutamalle sivulle. Paljon kiinnostavaa jää kertomatta.
Se, mistä olin todella tyytyväinen ja kiitän itseäni on se, että tein kirjoitustyön ajoissa, silloin pääsiäisenä. Jos tapojeni mukaan olisin lykännyt kirjoittamista viimeiseen iltaan, olisin ollut pulassa. Ottakaa tämä opiksenne, jos sitä täältä etsitte.
Tutkielmani löytyy myös Jyväskylän yliopiston kirjaston kokoelmista.
Työn yläotsikko on muuten napattu Aino Kallaksen päiväkirjasta ja Kallas esiintyy muuallakin tutkielmassani.
Aloitimme kandidaattiseminaarin viime syksynä, syksyllä 2015. Kokoonnuimme Jyväskylän yliopistolla ja esittelimme alustavia aiheitamme. Siinä vaiheessa omat ajatukseni vielä harhailivat, enkä ollut ollenkaan vakuuttunut aiheestani: ajattelin tehdä tutkielman siitä, miten vapaasti vapaa kirjailija voi päättää, millaisia töitä tekee tai jotain sinne päin. Halusin jo tuolloin tutkia vapaan kirjailijan elämää, sitä, mitä tuo himottu vapaus tarkoittaa, mutta pidin aihetta liian laajana kandidaatintyöhön. Ohjaajamme Nora Ekström oli kuitenkin sitä mieltä, että vapaus mahtuu näiden kansien väliin ja siitä sitten tutkimukseni tein.
Syyspuoli oli varattu suunnitelmien tekoon. Lukuvuoden aikana olemme kokoontuneet kolme kertaa fyysisesti Jyväskylässä ja muistaakseni kolme kertaa tietokoneen välityksellä eli connect-istuntoon. Varsinaiseen kirjoitustyöhön pääsin vasta keväällä. Sitä ennen olin tehnyt suunnitelman työstä ja etsinyt käytettävät lähteet sekä haastateltavan. Haastattelin yhtä vapaana kirjailijana työskentelevää ihmistä minkä lisäksi käytin lähteinä aihetta sivuavia tieteellisiä tutkimuksia ja muuta kirjallisuutta.
Kirjoitin tutkielman lähes kokonaan pääsiäisenpyhinä. Valmiina oli siihen mennessä vain johdanto. Pääsiäisen jälkeen palautimme työt ohjaajalle ja saimme seuraavassa connect-istunnossa ohjeita työn viimeistelyä varten. Oma työni kelpasi aika hyvin sellaisenaan, jouduin lisäämään vain pienen teoriaosuuden, muutaman lauseen.
Toukokuussa tapasimme taas Jyväskylässä ja esittelimme valmiit työt samalla kun opponoimme toisen opiskelijan tutkielman. Saimme alustavat arvosanat töistämme; sain omastani kiitettävän eli nelosen ja arvosana myös pysyi loppuun saakka. Viimeisen Jyväskylä-tapaamisen jälkeen saimme vielä tehdä pieniä korjauksia töihimme. Minulla se tarkoitti väärin merkittyjen pisteiden paikkojen vaihtamista ja muutamia muita pikku juttuja. Sain kritiikkiä myös yhdestä kappaleesta, joka ohjaajan mielestä olisi pitänyt muuttaa toiseen paikkaan, mutta sitä en tehnyt.
En kokenut työn tekemistä mitenkään vaikeana enkä suurena. Vaikeinta oli päättää aihe ja löytää lähteitä. Itse kirjoittaminen sujui helposti ja kun työ sai olla vain korkeintaan noin 25 sivua pitkä, se ei ollut senkään takia vaativa. Olen kuitenkin kirjoittanut lähes jokaisella kirjoittamisen kurssilla lähes yhtä pitkiä oppimistehtäviä ja kun vielä muutenkin etsin työkseni tietoa ja kirjoitan siitä, niin tämä meni vähän niin kuin muiden joukossa.
Alussa kuvittelin, että yhden kirjailijan haastatteleminen ei riitä, mutta huomasin kyllä nopeasti, että useampi olisi ollut liikaa. Näihin sivumääriin ei mahdu kovin paljon asiaa, sillä 25 sivuun lasketaan myös kansilehti, sisällysluettelo, lähdeluettelot, tiivistelmä, johdanto ja loppupäätelmät. Itse asia, se, mitä jokainen haluaa lukea kun ottaa tällaisen työn käteensä, pitää ahtaa muutamalle sivulle. Paljon kiinnostavaa jää kertomatta.
Se, mistä olin todella tyytyväinen ja kiitän itseäni on se, että tein kirjoitustyön ajoissa, silloin pääsiäisenä. Jos tapojeni mukaan olisin lykännyt kirjoittamista viimeiseen iltaan, olisin ollut pulassa. Ottakaa tämä opiksenne, jos sitä täältä etsitte.
Tutkielmani löytyy myös Jyväskylän yliopiston kirjaston kokoelmista.
Työn yläotsikko on muuten napattu Aino Kallaksen päiväkirjasta ja Kallas esiintyy muuallakin tutkielmassani.
torstai 9. kesäkuuta 2016
Hidasälyinen huipulla
Suoritusmerkintä englannin suullisesta kurssista on tullut. Kurssista sai vain hyväksytyn tai hylätyn ellei erikseen pyytänyt arvosanaa. En pyytänyt - olisiko ehkä pitänyt?
Kandidaattiryhmämme ja -seminaarimme loppukeskustelu Optimassa on käyty. Kerrassaan mitään ei ole nyt tehtävissä. Se tarkoittaa myös sitä, ettei minulla ole kovin kummoista kerrottavaa täällä blogissa ellen sitten eksy vallan sivuraiteille. Mietin jo blogin lopettamistakin mutta sitten ajattelin, etten voi tehdä sitä kun joku ehkä haluaa tietää, mitä niille kustantamoissa edelleen makaaville käsikirjoituksilleni lopulta tapahtuu.
Uskokaa pois, sen minäkin haluan tietää, totisesti. Odotellaan siis yhdessä ja yritetään kuluttaa aikaa.
Optimassa meidän opettajamme onnitteli minua siitä, että olen saanut aineopinnot päätökseen. Itse en osannut ajatella, että tämä olisi vielä onnittelujen arvoinen asia, odotan niitä vasta sitten, kun saan joskus todistuksen tutkinnon suorittamisesta.
Tarkemmin ajatellen asia kumminkin on onnittelujen väärti. Olen nyt saanut - paljon ja perusteellisesti - parasta kirjoittamisen opetusta mitä Suomessa voi.
Pahus vieköön. Niin muuten olen.
Kandidaattiryhmämme ja -seminaarimme loppukeskustelu Optimassa on käyty. Kerrassaan mitään ei ole nyt tehtävissä. Se tarkoittaa myös sitä, ettei minulla ole kovin kummoista kerrottavaa täällä blogissa ellen sitten eksy vallan sivuraiteille. Mietin jo blogin lopettamistakin mutta sitten ajattelin, etten voi tehdä sitä kun joku ehkä haluaa tietää, mitä niille kustantamoissa edelleen makaaville käsikirjoituksilleni lopulta tapahtuu.
Uskokaa pois, sen minäkin haluan tietää, totisesti. Odotellaan siis yhdessä ja yritetään kuluttaa aikaa.
Optimassa meidän opettajamme onnitteli minua siitä, että olen saanut aineopinnot päätökseen. Itse en osannut ajatella, että tämä olisi vielä onnittelujen arvoinen asia, odotan niitä vasta sitten, kun saan joskus todistuksen tutkinnon suorittamisesta.
Tarkemmin ajatellen asia kumminkin on onnittelujen väärti. Olen nyt saanut - paljon ja perusteellisesti - parasta kirjoittamisen opetusta mitä Suomessa voi.
Pahus vieköön. Niin muuten olen.
torstai 2. kesäkuuta 2016
Mitä ihmettä nyt teen?
Tänään olisin halunnut mennä kesäterassille ja juoda yhden jääkylmän siiderin tai peräti lasin kuohuviiniä. Tai sitten olisin halunnut kävellä jokirantaa ja ostaa jäätelökioskilta pehmiksen, istua penkille, syödä ja katsella ihmisiä kaikessa rauhassa.
Tänään minä olisin halunnut ihan vähän juhlia, sillä tänään oli viimeinen kerta englanninkurssilla ja nyt edessä ei ole mitään ennen syyskuuta, jolloin toivottavasti olen taas englantia opiskelemassa.
En kumminkaan juhlinut, syistä, jotka eivät tähän kuulu. Tulin kotiin, lojuin vähän aikaa television edessä ja aion pian mennä nukkumaan. Jostain iski ihan kauhea väsymys mikä ehkä johtuu siitä tiedosta, että olen opiskellut tauotta syksystä 2011 ja nyt edessä on ainakin kolmen kuukauden tauko. Tahti nyt ei ole ollut mitenkään kova, mutta on siinä sentään siinäkin ollut tekemistä.
Olen nyt opiskellut kirjoittamista yhteensä 90 opintopisteen verran, suomen kieltä 25 op, kirjallisuutta 30 op, aikuiskasvatustiedettä 25 op ja lisäksi kieliopinnot.
Nyt toivon, että kaikki opittu tiivistyy minun päässäni joksikin suurenmoiseksi joka vaatii päästä ulos ja kansien väliin enkä minä voi tehdä mitään muuta kuin antaa sen tulla.
Oi. Voisiko niin käydä?
Tai jos ei suurenmoiseksi, niin joksikin edes.
Tänään minä olisin halunnut ihan vähän juhlia, sillä tänään oli viimeinen kerta englanninkurssilla ja nyt edessä ei ole mitään ennen syyskuuta, jolloin toivottavasti olen taas englantia opiskelemassa.
En kumminkaan juhlinut, syistä, jotka eivät tähän kuulu. Tulin kotiin, lojuin vähän aikaa television edessä ja aion pian mennä nukkumaan. Jostain iski ihan kauhea väsymys mikä ehkä johtuu siitä tiedosta, että olen opiskellut tauotta syksystä 2011 ja nyt edessä on ainakin kolmen kuukauden tauko. Tahti nyt ei ole ollut mitenkään kova, mutta on siinä sentään siinäkin ollut tekemistä.
Olen nyt opiskellut kirjoittamista yhteensä 90 opintopisteen verran, suomen kieltä 25 op, kirjallisuutta 30 op, aikuiskasvatustiedettä 25 op ja lisäksi kieliopinnot.
Nyt toivon, että kaikki opittu tiivistyy minun päässäni joksikin suurenmoiseksi joka vaatii päästä ulos ja kansien väliin enkä minä voi tehdä mitään muuta kuin antaa sen tulla.
Oi. Voisiko niin käydä?
Tai jos ei suurenmoiseksi, niin joksikin edes.
tiistai 31. toukokuuta 2016
Se kuuluisa hylsy
Tältä se näyttää. Tämä on ihan oikea Hylsy, tuoreeltaan omasta sähköpostistani kopioitu:
"Arvoisa vastaanottaja
Parhaat kiitokset lähettämästäsi kirjaehdotuksesta, johon olemme mielenkiinnolla tutustuneet. Valitettavasti joudumme toteamaan, ettemme kuitenkaan voi sisällyttää sitä kustannusohjelmaamme.
Kunnioittavasti,
KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVA
Lasten ja nuorten kirjat"
Tämä hylsy koski helmikuussa lähettämääni lasten kuvakirjatekstiä. Halusin vain näyttää, millainen kustantamojen hylkäyskirje on. Minä olen siis se "Arvoisa vastaanottaja" ja todennäköisesti myös "Lasten ja nuorten kirjat" on joku ihminen, vaikka hän ei nimeään kerrokaan.
Muuten kuuluu hyvää. Opintosuoritusotteeseeni on nyt kirjattu kandidaatintyön kiitettävä arvosana, englanninkurssilla olen jo pitänyt oman suullisen esitykseni ja enää yksi kurssikerta on jäljellä ja sitten edessä on vain pitkä kesä, jonka kuluessa (liian pian) ei tarvitse ajatella mitään opiskelujuttuja.
Enkä edes valehtele kun sanon, ettei tuo hylsy kirpaissut kuin pienen hetken.
"Arvoisa vastaanottaja
Parhaat kiitokset lähettämästäsi kirjaehdotuksesta, johon olemme mielenkiinnolla tutustuneet. Valitettavasti joudumme toteamaan, ettemme kuitenkaan voi sisällyttää sitä kustannusohjelmaamme.
Kunnioittavasti,
KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVA
Lasten ja nuorten kirjat"
Tämä hylsy koski helmikuussa lähettämääni lasten kuvakirjatekstiä. Halusin vain näyttää, millainen kustantamojen hylkäyskirje on. Minä olen siis se "Arvoisa vastaanottaja" ja todennäköisesti myös "Lasten ja nuorten kirjat" on joku ihminen, vaikka hän ei nimeään kerrokaan.
Muuten kuuluu hyvää. Opintosuoritusotteeseeni on nyt kirjattu kandidaatintyön kiitettävä arvosana, englanninkurssilla olen jo pitänyt oman suullisen esitykseni ja enää yksi kurssikerta on jäljellä ja sitten edessä on vain pitkä kesä, jonka kuluessa (liian pian) ei tarvitse ajatella mitään opiskelujuttuja.
Enkä edes valehtele kun sanon, ettei tuo hylsy kirpaissut kuin pienen hetken.
lauantai 28. toukokuuta 2016
Mitä minä todella haluan
Palautin äsken lopullisen version kandidaatintyöstäni. Korjasin väärässä paikassa olleet pisteet (toivon mukaan) oikeisiin paikkoihin ja siistin työtä vähän muutenkin. Nyt, kun olen palauttanut sen Koppaan en aio ajatella koko asiaa. En, sillä keksisin kuitenkin jonkun asian, joka olisi pitänyt vielä korjata.
Kandidaatintutkielmajakso ei kuitenkaan ole lopussa. Käymme vielä loppukeskustelun Optimassa, se korvaa tällä kertaa oppimispäiväkirjan.
Odotan jotain helpotuksen tunnetta, mutta epäilen, ettei sellaista tule. Sen sijaan ehkä tulee polte uusiin opintoihin, vaikka olen jo monelle sanonut, etten aio jatkaa maisteriopintoihin. Eikä niihin pääseminen tietenkään edes olisi varmaa.
Opiskelu on miellyttävän työlästä ja asiallisen tuntuista hommaa. Siinä ei ehdottomasti ole mitään vikaa. Mutta onko se sitä, mitä minä todella haluan tehdä vai vain sen todella halutun aloittamisen välttelyä? Miksi minä edes opiskelen kirjoittamista kun en tee sitä ainakaan siksi, että voisin opettaa kirjoittamista muille?
Opettaakin voin ja onhan se jopa hauskaa, mutta kyllä minä ennen muuta haluan osata itse kirjoittaa.
Kandidaatintutkielmajakso ei kuitenkaan ole lopussa. Käymme vielä loppukeskustelun Optimassa, se korvaa tällä kertaa oppimispäiväkirjan.
Odotan jotain helpotuksen tunnetta, mutta epäilen, ettei sellaista tule. Sen sijaan ehkä tulee polte uusiin opintoihin, vaikka olen jo monelle sanonut, etten aio jatkaa maisteriopintoihin. Eikä niihin pääseminen tietenkään edes olisi varmaa.
Opiskelu on miellyttävän työlästä ja asiallisen tuntuista hommaa. Siinä ei ehdottomasti ole mitään vikaa. Mutta onko se sitä, mitä minä todella haluan tehdä vai vain sen todella halutun aloittamisen välttelyä? Miksi minä edes opiskelen kirjoittamista kun en tee sitä ainakaan siksi, että voisin opettaa kirjoittamista muille?
Opettaakin voin ja onhan se jopa hauskaa, mutta kyllä minä ennen muuta haluan osata itse kirjoittaa.
torstai 26. toukokuuta 2016
Viimeinen palaute tuli tänään
Pieniä kuulumisia:
sain terapiakirjoittamisen kurssista palautteen. Arvosana on kolmonen ja palaute tosi lyhyt. Opettajia taitaa jo kevät painaa, ketäpä ei.
Englanninkurssilla käsittelimme tänään kokoussanastoa: mitä ja ketkä tekevät kokouksissa koska ja kuinka. Ei ollut mielenkiintoisinta mitä voi kuvitella, ei ihan helppoakaan. Näin kurssin loppupuolella meidän on myös pidettävä suullinen esitys jostakin itsellemme mieluisasta aiheesta. Kuulimme tänään ensimmäisen esityksen, se koski kemikaalitankkereita, niiden rakennetta ja lastausta. Oma esitykseni on ensi viikolla ja se tulee käsittelemään kirjoittamista.
Kirjojen käsikirjoituksista ei ole kuulunut mitään. Katsoin tänään, että esim. Tammi lupaa vastauksen viimeistään puolen vuoden päästä. Siitä, kun lähetin genreenharjaantumiskurssilla kirjoittamani lastenkirjan Tammeen, tuli 16.5. kuluneeksi puoli vuotta.
sain terapiakirjoittamisen kurssista palautteen. Arvosana on kolmonen ja palaute tosi lyhyt. Opettajia taitaa jo kevät painaa, ketäpä ei.
Englanninkurssilla käsittelimme tänään kokoussanastoa: mitä ja ketkä tekevät kokouksissa koska ja kuinka. Ei ollut mielenkiintoisinta mitä voi kuvitella, ei ihan helppoakaan. Näin kurssin loppupuolella meidän on myös pidettävä suullinen esitys jostakin itsellemme mieluisasta aiheesta. Kuulimme tänään ensimmäisen esityksen, se koski kemikaalitankkereita, niiden rakennetta ja lastausta. Oma esitykseni on ensi viikolla ja se tulee käsittelemään kirjoittamista.
Kirjojen käsikirjoituksista ei ole kuulunut mitään. Katsoin tänään, että esim. Tammi lupaa vastauksen viimeistään puolen vuoden päästä. Siitä, kun lähetin genreenharjaantumiskurssilla kirjoittamani lastenkirjan Tammeen, tuli 16.5. kuluneeksi puoli vuotta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)