tiistai 26. marraskuuta 2013

Kirjoittaisit omaelämäkerran

Sain Omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kurssin oppimistehtävän valmiiksi. Nyt olen suorittanut puolet kirjoittamisen perusopinnoista.

En ole kovin taitava Wordin käyttäjä ja sen takia tehtävien viimeistely on vähän hankalaa. Nyt se oli erikoisen hankalaa, sillä tehtäväni sisälsi myös kuvia. Niiden mukana olo teki kirjoittamisen ja erityisesti tallentamisen aika hitaaksi.

Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen. Kenen tahansa kannattaa kirjoittaa jotain omasta elämästään; se saa muistot elämään ja kirvoittaa kuka ties vaikka kuinka pitkiä muisteloja. Hyvä harjoitus on ottaa jokin valokuva ja kirjoittaa siitä kaikki, mitä kuvasta tulee mieleen. Voitte yllättyä.

Oppimistehtävässä valokuvamuistelun vaihtoehtona oli päiväkirja-analyysi. En pidä päiväkirjaa, joten se ei ollut vaihtoehto minulle.

En pidä päiväkirjaa, enää. Lapsena ja nuorena pidin, mutta vaikka olen säästänyt kaiken kirjoittamani, en pysty lukemaan vanhoja päiväkirjojani. En halua tietää mitään siitä maailmantuskaa potevasta, tuota pikaa hautaan kaatumassa olevasta surkimuksesta joka niissä kirjoissa esiintyy. Kirjoitin päiväkirjaa aina kun olin onneton ja nuorena olin aika usein.

Kävin jo kirjastossa hakemassa seuraavan kurssin kirjat. Kaikki viisi löytyivät helposti suoraan hyllystä. Kiitos veronmaksajien, minun ei ole tarvinnut ostaa yhtään kirjaa tähän mennessä. Ei kirjoittamisen opintoja varten, muita kyllä.

Kirjallisuuden verkkotentti lähestyy ja minulla on vielä luettavaa. Kiven Kullervoa en ole edes aloittanut ja Ahon Juha on myös lukematta. Onneksi kirjalistassa oli myös niitä, jotka olen hiljattain lukenut kuten Seitsemän veljestä ja Sudenmorsian.

Runoutta listassa edustavat Aaro Hellaakoski ja Edith Södergran. Tähän loppuun sopivat Södergranin säkeet, kuin marraskuusta kirjoitetut:

                                                         Uusia päiviä nousee.
                                                         Harvoin paistaa aurinko,
                                                         usein on pilvistä,
                                                         päivän tunnit kulkevat verkkaan alati vaihtuen,
                                                         tunneista tulee päiviä,
                                                         päivistä kuukausia.
                                                         Mikään ei muutu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti